{äidin oma hetki - mommy's me time}

Joulunameja

2012-01-02T23:15:00.000+02:00

No niin, nyt se postaus jota en voinut ennen joulua laittaa. Innostuin konvehtien ja makeisten tekemisestä ennen joulua, ja täytyy sanoa, että näitä maistettuani päätin, että tästä tulee mun jokajouluinen perinteeni.

Tuossa on siis neljää erilaista suklaakonvehtia, ja sitten kermakarkkeja, jotka on saaneet fiinit kääreet. Aikaa inspiraatiosta jouluun oli vain muutama päivä, joten kiirettä piti. Kermakaramellit ovat Keittotaito-kirjasta sen perinreisen ohjeen mukaan, ja niissä on todella paljon rouhittua mantelia. Tuli kääriessä syötyä aika monta. ;o) Harmi etten ottanut kuvaa ilman käärettä. Kermakarkkien ympärillä on ruskeaa leivinpaperia taiteltuna sillai kuin voipaketin kääreet, joskaan se ei onnistu ihan yhtä täydellisesti... sen ympäri on kietaistu suikale paperia, joka on kiinni gluedotsilla. Söpöin koristeista on minusta tuo silkkipaperista rypistetty nostalgiaruusu, josta tuli lapsuus mieleen (ihan perussettiä 80-luvulla peruskoulussa). Olin aivan unohtanut sen! Koristelua rajoitti se, että olen onnistunut epäorganisoimaan askarteluhuoneeni ja välineet olivat hukassa.

Rasiat tein itse joulupapereista, ja pakettikortit myös. Rasiat on vuorattu lumihiutaletekniikkaa mukaillen leikatusta leivinpaperista, ja kääreenä sellofaani.

Ja muistakaa - joulunaikahan jatkuu loppiaiseen asti. Minä olen väkerrellyt ensi vuoden joulukortit, ettei aina menis niin tiukille. ;o)

Kortti: 40-v. hääpäivä

2011-12-25T12:11:00.000+02:00

Vanhempani juhlistivat pari viikkoa sitten 40-vuotishääpäiväänsä. Muistimme heitä lahjakortilla, joka oli sujautettu tekemäni kortit sisään.

Kortin runkona on kaupan lahjashekeille tarkoitettu korttikuori. Liimasin itse tekemäni etusivun siihen päälle niin, että ruskea taustapaperi menee hieman kortin reunojen yli, ja trimmasin kuviosaksilla kortin reunaa vasten. Linnut on tehty siirtokuvalla. Kuviopaperia elävöitin Sticklesillä.

Lahjapaja: koruja & paketointia

2011-12-19T14:48:00.001+02:00

Blogi on ollut vähän hiljaksiin, mutta se ei tarkoita, että pajassani olisi ollut hiljaista. Viime päivinä on tietenkin iltapuhteita kulunut jouluvalmistelujen parissa. Koska näiden saajat eivät kovinkaan suurella todennäköisyydellä eksy blogiini, niin uskallan laittaa postauksen jo nyt.

Poikani on vallan ihanassa pienessä tarhassa hoidossa. Tein tarhantädille pitkän vihreän kaulakorun. Ajattelin että pieni kimallus piristäisi siellä arjen kurakelien keskellä. Jos ei tykkää käyttää niin sen voi ripustaa jonnekin vaan kimaltelemaan. Ja koska tarhantädillä on esikouluikäinen tytär, piti tietysti tehdä myös pikkuprinsessan pinkki kaulaketju. Kaksinkertainen ranneketju on ystävälle.

Lahjoille tein pienet rasiat paperista (koko 5 x 5 cm). Opin tekemään näitä käteviä laatikoita ala-asteikäisenä. Minähän olen skräppäystapahtumissa jo niittänyt mainetta sillä, että muiden yäk-paperit kelpaa usein oikein hyvin mun projekteihini. Toki omissa kaapeissanikin on yäk-papereita, jotka eivät ihan helpolla pääsisi skräppisivuun, kuten tuo ruskeavalkoinen joulupaperi. Ne ovat tosi passeleita lahjojen pakkauksessa!

Kaksi ylempää ovat vähän perinteisempiä joulupaketteja... alimmaiseen poimin saajan lempivärejä, hän kun pitää voimakkaista retroväreistä kovasti. Huomasin, ettei lopputuloksesta tule kovin jouluista, mutta varmasti saajalle mieleinen. Paketit näyttävät livenä paljon kivemmilta kuin tässä sähkövalon paisteessa.

Lahjojen pakkaaminen on minusta todella kivaa askartelua. Koska lopputulos ei jää albumiin vaan on semmoinen hetken juttu, on tämä jotenkin vapauttavaa. Lisäksi voi hyödyntää mitä vain materiaaleja. Harmaan paketin silkkinauha on vaatteesta poisleikatut "henkarilenksut". Esimerkiksi luonnonvärisistä pellavakankaan pois leikatuista hulpioreunoista sain kerran viehättävät maalaisromattiset nauhat paketteihin. Myös kierrätetyt silkkipaperikääreet ja ruskeat voimapaperit enkelikiiltokuvin koristeltuina viehättää silmää vuodesta toiseen.

Mukavaa joulunodotusta!

Kehruu: Taidelankaa! - megapostaus

2011-11-04T23:22:00.000+02:00

Mulla valmistui tässä just kokeellinen projekti, taidelankaa. Englanniksi Art Yarn.

Taide-elementti ei ole tuo kynä tuossa, se on vaan mittakaavan havainnollistamiseksi. Taidetta on se, että langan tekeminen on luova prosessi ja lopputulos ennalta arvaamaton.

Ensin purin vanhan villaisen aluspaidan (semmoinen "laamapaita"). Värjäsin kiharasilpun Kool Aid -mehulla. Kuten kuvasta näkee, värjäys ei mennyt ihan niinkuin römssöössä. Nämähän olisi voinut värjätä päälle tummalla, mutta katsokaas tämä on taideprojekti.

Mitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa? Valitsin siis sopivissa suhteissa villaa väreistä, jotka toistivat ja taittoivat noita värjättyjä sävyjä. Nämä ovat ihan Novitan Hahtuvaista, koska inspis iski kesken Tiimarireissun ja siellä niitä oli. Mustaa ja ruskeaa on täysi kieppi, muita vähemmän.

Jaoin kaikki materiaalit neljään samansuuruiseen osaan. Hahtuvaiset taitoin suunnilleen nelinkerroin ja pätkin, silpun punnitsin. Yllättävän tarkasti nuo satsit täsmäsivät, isoin setti oli 62 g, pienin 60 g. Sitten karstaamaan.

Ensin karstasin kirkkaansinisen villan rumpuun. Pohjiksi kannattaa aina laittaa yksi tällainen siisti kerros, jolloin battin (=karstalevyn) irroittaminen rummusta sujuu helposti.

Sitten levittelin ruskeaa "kerrosleivän" pohjaksi.

Sitten pinkkiä kerros lomittain, ja sutturoita päälle. Lilaa, ja lisää sutturoita. Välissä kampesin aina pätkän satsia rumpuun, jotta kaikki kerrokset eivät ole yhtäaikaa pikkurummun alla.

Sitten mustaa, vaaleansinistä... "hörsyjä" aina väliin.

Villaa kiertyy pikkurummun ympäri, koska välissä on noita klönttejä. Tämä on ihan normaalia. Lopuksi poistetaan nämä. Huomaatteko kuinka terävät hampaat Edvardilla on? Sormeenpäät on haavoilla, eihän sitä malta kumminkaan pitää näppejä pois tuolta prosessista.

Pikkurummusta irroitetut villat (näättehän, ne on ihan siistejä) kammetaan mukaan oikoreittiä.

Valmis batti rummulla:

Tässä ei ole punkkarin kampaus, vaan batti avataan pieninä jakauksina, ja kuoritaan "myötäsukaan" irti.

Valmis batti on toiselta puolelta sininen, koska vuorasin rummun aluksi kerroksella sinistä villaa. Muut värit ovat enemmän sekoittuneita.

Valmis batti:

Nuo purkulankakohdat olivat ikäviä kehrätä, koska värjätyt hapsut olivat aika tiiviisti klönteissä. Joten kehräsin kaksi battia tällaisenaan, ja sitten loput kaksi karstasin kerran uudelleen ja kehräsin toiselle rullalle. Se ei ollut yhtä nätti, eikä rullalla ollut singlekään ollut yhtä nättiä kuin tästä alkuperäisestä battista tehty, mutta sen kehruu oli huomattavasti mukavampaa, kun lankaefektit oli sekaisin möyhennettynä.

Mitä tekisin ensi kerralla toisin? Karstaisin purkuhapsut kerran pari yhteen yhden samansointuvan villan kanssa, niin että klöntit aukeaisivat ilmaviksi. Sitten karstaisin ne muiden värien kanssa yhden kerran yhteen. Valmis lanka pesun jälkeen:

Lanka on paksua ja bulkkia, se tuntuu mukavalta käsitellä. Tästä tulee joskus jotain kivaa, mutta nyt ensin vain hypistelen sitä. :o)

Sivu: Leikki-ikäinen

2011-11-02T23:08:00.000+02:00

On niin paljon tekemistä, ettei raatsi varastaa hetkeä blogin päivitykseen... Täytyy nyt katkaista tämä "huomenna"-asenne ja laittaa sivua näytille.

Olin Ingvildin kurssin jälkeen hirveän inspiroitunut kaikesta distressauksesta (huomatkaa taasen paljon on käytetty askarteluveistä), ja lähdin kerrostellen liikkeelle. Jotenkin sivu alkoi lipsua vanhaan tuttuun värikylläiseen suuntaan ja lopulta tuntui, että tästä ei nyt tule mitään mestariteosta, joten tein vaan loppuun... Niin noita liian kirkkaita huopia siellä kurssilla himmennettiin valkoisella askartelumaalilla, ja se olisi tässäkin pelastanut tosi paljon, mutta se palautui vasta nyt mieleeni. No, enskerralla sitten.

Mutta eipäs nyt ruveta niin negatiivisiksi. Mietitään mistä tykkään... aiheesta, leikellyistä numeroista, valokuvakulmista... vihdoinkin sain leikellä iskemättömästä arkista tuon ison kakkosen... tykkään myös siitä, että keksin tuoda taustakartonkiin rajauksen värittämällä reunan mustalla tussilla - kuvassa se ei oikein erotu mutta livenä oikein kiva piste iin päällä.

Layout: uudisraivaajien perhepotretti

2011-10-16T21:55:00.000+03:00

Stadiskräpin satoa lauantailta heti tuoreeltaan (kiitos Suski!):

Ideoin Inspiroidu-haastetta, ja aikomus oli käyttää paljon glitteriä lehtiin. Sivu lähti kuitenkin kehittymään kesänraikkaaseen suuntaan, joten katsotaan, saanko glittersivun aikaiseksi muuten. Kiitokset Kialalle lehti-leikkurien lainaamisesta! Ja näitä priman kirjaimia tulette näkemään seuraavissa leiskoissa ihan kylästymiseen asti, nimittäin tuo iso aivan iskemätön arkki oli mennyt aivan sillisalaatiksi kassissa, ja näitä ei oikeen pysty säilyttämään... ei nyt voi poiskaan heittää, joten tungen niitä nyt kaikkiin sivuihin. Onneksi kirjaimet ovat oikein kivoja (kunnon paksua chipboardia, jossa paperinen kangaskuvioitu pinta), mutta niiden liima on surkea, ja aakkosten liimaaminen liimalla yksitellen on kyllä vähän tylsää.

Mulla oli tosi hyvä flow Stadiskräpissä, sivuja valmistui jopa kaksi kappaletta, ja kolmatta aloitin. Skräppäys tuntuu pitkän tauon ja käynnistysvaikeuksien jälkeen letkeältä. Tuota muotopaperiakin katselin, että on loppujen lopuksi aika ruman muotoinen paperi, ja mallailin olisko se vähemmän ruma jotenkin osittain ja vinoon laitettuna, ja sitten se jo olikin siellä sivussa.

Maikko kirjoitteli todella kivasti blogissaan bloggaamisesta - aihe, joka puhututti lauantain skräppäysten ohessa, kun usealla aiemmin tiheään postailleella on ollut blogissaan taukoa. Mun fiilikset bloggailusta, niin omasta blogista kuin muiden blogien seuraamisesta, ovat hyvin samanlaiset kuin Maikolla. Omalta osaltani olen miettinyt blogia yksityisyyden vs. julkisuuden näkökulmasta. Mulle on tärkeää, että voin pitää "työminän" ja "harrasteminän" selkeästi erillään toisistaan. Jotenkin ajattelen, että mulla on oikeus jälkimmäiseen niin, se ei kuulu niille, jotka ovat tekemisissä ensimmäisen kanssa. Skräppäsin jokin aikaa sitten kuvan, jossa kehrään rukilla melko kulahtaneet Hello Kitty-pyjamahousut päällä. Sen sivun postaaminen arveluttaa. Kenessäkään skräppääjässä tuo kuva ei herättäisi ihmetystä, päin vastoin ihan normaalia skräppäysmateriaalia, mutta jos joku asiakkaistani näkisi kuvan? En mä muutenkaan liiku julkisella paikalla pyjamassa. Tai jos jonkin kuvan taustalla näkyy sotkuisa huone? Tai sitten: so what? ;oD
Toisaalta, tämä höpinä täällä blogissa on sen verran askartelu/käsityöpainotteista, että ei tätä oikeasti jaksais lukea kukaan muu kuin kanssaskräppääjä tai äiti. :o)

Layout: Mr. Kuhmu

2011-10-08T22:05:00.000+03:00

Tässä toinen Scraptastic-reissun satoa oleva sivu. Tein tämän workshopien välisellä tauolla. Taisinkin olla viisikostamme ainoa, joka skräppäsi reissulla myös jotain ohjelman ulkopuolelta. Jätin ylempään kuvaan paljon taustaa, koska ajatuksena oli kirjoittaa valkoisella journaling siihen... Keskittyminen oli vähän hakusessa ja oli tosi rasittavaa skräpätä ilman suosikkitarvikkeita ja työkaluja, ja jotenkin hukkasin koko ideani matkanvarrella ja räpiköin vaan jotain kasaan.

Tämä on muuten itse kokoamastani imitaatiopakista; yläreunan pallo- ja pitsinauhoja lukuunottamatta sävelletty vain ja ainoastaan pakista löytyneistä tarvikkeista. Niistä en postaa nyt sen enempää - osa tiedoista kun on toistaiseksi jumissa haaksirikon kärsineessä vanhassa koneessamme. Kokoamani pakit ovat varsin runsaita, ja niistä syntyy vielä monta sivua - jatkan tarinaa pakeista siis myöhemmin.

Layout: Donna Downeyn workshopissa tehty sivu

2011-10-04T12:00:00.007+03:00

Nyt pääsen katkaisemaan pitkän blogihiljaisuuden mukavissa merkeissä.

Vietin neljän skräppääjäystävän kanssa hienon viikonlopun Belgiassa Scraptastic-tapahtumassa. Viikonloppu oli täyttä ohjelmaa aamuista iltoihin, ja ihan erilainen verrattuna niihin skräppäystapahtumiin, joihin olen Suomessa osallistunut. Lauantai-iltana yksi worksopien vetäjistä, Donna Downey, piti yhteisen workshopin kaikille osallistujille. Olin jo aiemmin päivällä ollut yhdessä Donnan workshopissa; tykkäsin todella hänen iloisesta ja kannustavasta tavastaan vetää worksoppeja. Toisen uran Donna voisi varmasti tehdä stand up -koomikkona. Sovimme matkatiimimme kera, että postaamme sivut samaan aikaan blogeissa. Kaikki teimme mallityötä matkien ja soveltaen ohjeiden mukaan, valmiista materiaalisetistä. Silti jokainen sai ujutettua mukaan myös vähän sitä omaa käsialaansa - mitä mieltä olette?

Minun sivussani on omaa ideointia valokuvien taustoitus ja reunojen musteilu, kaksi kuvaa yhden sijasta, tummanvihreä huopakoriste lapsen vaatteen mukaan tummanruskean sijasta, journaling strips, punaiset pampulat, Sticklesiä kukkien keskellä, tupsu tagissa... Meillä oli tarvikkeina kaksi Priman canvas-pohjaa, joissa oli tuo utuinen sydän valmiiksi. Kankaat revittiin suikaleiksi ja punottiin. Ihanan "luovaa destruktiivista" menoa. Sydän leimattiin askartelumaalilla, ja sivu rakennettiin päälle. Kokeilin ensimmäisen kerran silityskuviota, tagin teksti on siis samettipintainen silitettävä valmiskuvio. Tykkäsin, ja oli ihan helppoa - ilman tekstiä voisin käyttää uudelleenkin tuollaista.

Muita sivuja (kunhan ne valmistuvat loppuun - hälinän keskellä en saanut tarinointeja kirjoiteltua) ja lisää matkaraporttia luvassa lähiaikoina.

Muut sivuversioinnit samasta workshopista kannattaa käydä tsekkaamassa Lehtipöllön, Xingin, Creomin ja Elinan blogeissa. Kiitos mukavasta viikonlopusta, leidit!

Puikoilla: Ruby starttaa

2011-10-03T23:00:00.000+03:00

Äidin rajalliset omat hetket eivät viime aikoina ole pysyneet vain skräppäyksessä, ja olisi kiva blogata muistakin puuhista, mutta en kuitenkaan jaksa manageerata useampaa blogia. Näin ollen laittelen jatkossa otsikon eteen tunnisteen, jotta voi otsikon perusteella skipata, jos aihe ei kiinnosta. Siis puikoilla, koukulla, layout, jne.

Löysin kirjastosta Kim Hargreavesin Breeze-neulemallikirjan ja ihastuin todella paljon hänen suunnittelemiinsa neuleisiin. Kim on toiminut pitkään Rowanin suunnittelijana, mutta sittemmin perustanut oman malliston. Kimin malleja löytyy netistä osoitteesta http://www.kimhargreaves.co.uk/. Puikoille piti saada heti Ruby.

Lankana mulla on Novita Luxus Cloud, jossa on viskoosia ja villaa. Puikot ovat 3,75 mm oikealla ja 3 mm nurjalla, aina oikein-neuleessa molemmat puikot 3,5 mm. Cloud on hieman ohjeessa käytettyä lankaa paksumpaa, joten tasapainotan tiheyttä hieman pienemmin puikoin. Tätä on todella mukava neuloa.

Neulomukset: Kevätkyntöjä

2011-04-28T16:20:00.005+03:00

Liityin jokin aika sitten neulojien (ja virkkaajien ja kehrääjien ja muiden lankahullujen) nettiyhteisöön Ravelryyn. Neulominen on hieman varastanut aikaa skräppäämiseltä... ;o) Kiinnostus neulomiseen alkoi palautua, kun viime kesänä ostin KnitPro -puikkosetin, jossa on vaihdettavia kaapeleita ja puikkopäitä. Neulominen näillä oli ihanaa, ja kun vielä ensimmäisiin töihin osui ihanat laatulangat niin koukkuun jäin. Pitkän aikaa olen pystynyt lähinnä virkkaamiseen mutta näillä uusilla työvälineillä kunto kestää neulomistakin.

Ja kuinka ollakaan, sukkaa pukkaa. Olen keskittynyt kehittelemään omia totaalisen istuvia malleja perussukkiin. Perusresepti kun on kunnossa, voi alkaa soveltamaan.

Miehelle on tulossa Musta hevonen -sukat. Projektin nimi tulee siitä, että kuosi on ikäänkuin saanut vaikutteita eräästä kalsarivaatemerkistä. Enää puoli sukkaa puuttuu. Istuvat sikäli upeasti, että mies pyysi eka sovituksella kloonaamaan sukat.

Sitten liityin mukaan suomalaisen perinteisen mysteerisukan yhteisneulontaan (KAL, knitting along). Eli ohje julkaistaan useammassa osassa viikon välein, eikä jatkosta tiedä, ja ensin piti valita langat. Ohjeeksi oli annettu langan paksuus, ja sopivaa Nallea löytyi mun stashista tällaiset kerät.

Kuranväriset langat ei puhutelleet kun näin upean kirjoneulemallin. Kauppaanhan sitä piti mennä. Ensimmäinen yritykseni oli nätti, mutta ihan liian piukka mahtuakseen mulle. Tuon pampulareunuksen lisäsin, alkuperäismallissa olisi ollut 2 o 2 n -ribbiä.

Vaihdoin puikot 2,5 mm:stä 3 mm ja muutin myös reunan mallia, jolloin tekeleestä tuli tällainen:

En ollut tähänkään tyytyväinen. Päälle mahhtui, muttei ollut löysempi jälki yhtä nättiä kuin edellinen. Tein sitten uudelleen 2,5 mm puikoilla, tällä kertaa metallipuikoin, ja käsialasta tuli joustavampaa. Muokkasin myös alunperin ideoimaani reunaa paremmaksi. Tälla jatketaan.

Jenni Östermanin suunnittelema Ykskyntöset-sukkaohje (siis sen alkuosa) löytyy täältä. Ravelryyn pitää rekisteröityä. Keskusteluketju löytyy täältä. Mä olen nyt kyntänyt omani kolmesti. ;o)

Kymmenen+ tärkeintä skräppäystarvikettani

2011-04-22T14:30:00.005+03:00

Xing ja Riikka haastoivat kaikki listaamaan 10 suosituinta skräppäystarviketta. Tässäpä nämä mun:

1. Kuviopaperi. Plus kartonki, joka haluan joka työn taustaksi, kun tykkään jämäköistä sivuista. Tykkään väreistä, ja olen kuvioiden suhteen aika kaikkiruokainen...Kuviopapereista suosikkimerkkejä ovat mm. Collage Press, Pink Paislee, My Mind's Eye, Basic Grey, Bella Blvd. Inhokki on American Crafts, jonka paperit ovat liian moderneja minun makuuni. Olen myös hieman poikkeava siinä mielessä, että Sassafrass ei uppoa muhun ihmeellisemmin - kuosit ja värikkyys ovat kivoja, mutta valokuvatut ompeleet tökkivät, mä kun ompelen itse. Kartonkien osalta suosikki on Bazzill.

2. Sakset. Myös giljotiinileikkuri löytyy (mukava käyttää, mutta painava ja suuri ottaa mukaan, ja tuumamitoitus uupuu) ja hankintalistalla kompakti Fiskars. Listarajat paukkuu, mutta kulmanpyöristäjät on pakko saada tänne mukaan.

3. Tiimarin askarteluliima. Tiedän, olen oman polkuni kulkija, mutta tämä vaan on parasta. Muut suosikkikiinnitysmateriaalit ovat StickIt-permanent liimarolleri, johon olen käyttänyt jo noin 30 vaihtokasettia, sekä ohuehkot (1-2 mm) tarratyynypalat.

4. Aakkostarrat. Paaaljon, erilaisia. Pitkät otsikot on mun juttu. Myös aakkosleimat on ihania, mulla on niitäkin tusina erilaista. Alla osa aakkoslaatikostani (ja kehtaanko sanoa, Kusti on polkemassa lisää...).

5. Stickles-glitterliimat. Ihan parasta, käytän lähes joka sivussa.

6. Musteet; erityisesti VersaFine Onyx Black, ja VersaColor pikkutyynyt, sekä Distressit.

7. Akryylimaalit. Tietty myös siveltimet ja värin sekoituskuppi kuuluu valikoimaan.

8. Journaling-lappu-leimasimet. Näitäkin on kokoelma, ja tulee käytettyä enemmän kuin valmiina ostettuja.

9. Peruskoristetarvikkeet: lanka, nyöri, nauha, kangas, pitsit - tekstiilitarvikkeet ja työvälineet; sirkkaniiitit, haaraniitit, napit. Ujutan tänne mukaan Crop-a-Dile Big Biten, tilkkuiluviivottimen ja neulan & ompelukoneen, koska tarvii olla myös välineet.

10. Sakuran Souffle-kohogeelikynät. Ihan parasta. Lisäksi tykkään muistakin Sakuran kynistä, ja musta kirjoitustussi on välttämätön, samoin Sakuran valkoinen geelikynä on valkoisista paras.

On mulla myös ideakirjoja...

Bubbling under: Canon Pixma MP600 printteri ja musteet sekä valokuvapaperit, myös Ifolorilta tilaan joskus kuvia. Mutta eiköhän valokuvat oo vähän kuin itsestään selvyys skräppäyksessä.

LO Tätimagneetti

2011-04-18T20:37:00.000+03:00

Olen kaivanut vihdoin skräppäyskamat muuttolaatikoista - ainakin sen verran että sain sivun tehtyä. Harrastehuoneeni organisointi on vielä kesken, mutta saan jo tarvikkeita esille. On hauskaa suunnitella miten kaiken järjestäisi ergonomisesti käden ulottuville ja tietenkin mahdollisimman houkuttelevasti esille, inspiroimaan. Huikea parannus vanhaan on kirjoituspöytä (aiemmin sain sivun juuri ja juuri mahtumaan työtasolle). Nyt voi tehdä jopa aukeamisa. ;o) Tällainen pelinavaus uudessa ateljeessani syntyi:

Inspiroidu-haasteen aihe palapeli toimi tosiaan inspiraationa, mutta tässä ei kuitenkaan ole palapeliä vaan mosaiikkia. En nyt siksi yritäkään tunkea tätä haasteeseen virallisesti mukaan. Palapeli-idea jäi kyllä edelleen kutkuttamaan. Sivu on mieleinen, koin onnistuneeni siinä, että tein oman näköistä runsasta, mutta tässä koristelu on kuitenkin pysynyt kohtuuden rajoissa. I'm back on sadle!

Niin, olenhan minä toki "skräpännyt" Project Lifea sekä toisen art journal sivun (ensimmäinen oli mulla näytteillä Intohimona Skräppäys-tapahtumassa). Art journal on kuitenkin sen verran henkilökohtaisemmista tuntemuksista ja ajatuksista, ja sen ajatus on olla prosessimaista, tuulettavaa ja terapeuttista sielun syövereiden tutkailemista, joten art journal -sivuja ei tulla näillä näkymin blogissani näkemään. Jonkun neutraalimman sivun saatan toki joskus postatakin. ;o)

LO Muru ja muuttotilanne

2011-03-18T23:13:00.000+02:00

Tässä viimeinen kurssille aloitettu demotyö, jonka tein loppuun Intohimona skräppäys-tapahtumassa.

Tämä on muinaisen Color Combos-haasteen inspiroima, eli väripaletti on sieltä. Kauheasti en jaksa enää niitä seurata, kun se tuntuu niin ärsyttävältä erikseen kirjautua sisään.

Tänään sattui muuten hassu juttu. Mä aina pojalleni lepertelen että "kuka on äidin muru" jne. ja hän tietää olevansa. Muutama viikko sitten kysäisin kuka on pojan muru, enkä saanut vastausta. Kysyin parin päivän päästä uudelleen, ja sain vastauksen:
   "Kaisa." (terkkui!) ;o)
Tänään sitten sanoin että hän on äidin rakas, ja kysyin onko äiti hänen rakas (teki mieli vähän testata, mitenkä ymmärtää sanojen merkityksiä). Vastaus oli selkeä:
   "Ei."
   "Kuka on sinun rakas?"
   "Isi."
   "Ahaa..."
   "Isin poika." (Ilme sanoo "kjäh, kjäh" ja nyökyttelee. Mä repesin.)
Et siitäs saat kun kyselet mieshenkilöiden sielunelämästä. Sit viiden, kymmenen minuutin päästä sanoi ihan muina miehinä:
   "Äiti rakas."

Ja sellaisia kuulumisia täältä meiltä noin muuten, että muutamme nyt uuteen kotiin viikon alkupuolella, mutta koko viikonloppu menee jo muuttohässäköissä. Stadiskräp saattaa jäädä minun osaltani väliin tällä kertaa. Tosin inspis-romppeet on vielä suurelta osin tuossa kassissa ja ajattelin ne sellaisenaan kantaa uuteen osoitteeseen... leikittelen ajatuksella, että jos tulisinkin sillä setillä ja lainaisin kavereilta jos joku hirveän kriittinen työväline puuttuu. On siellä sakset, paperia ja kyniä, leikkuri ja valokuviakin, joten kyllä sillä aika pitkälle pääsee. Mutta, tältä osin mun blogini saattaa olla hetken hieman vaitonainen.

Ai joo, koska oon kahden vuoden ajan vastannut kysymykseen "Onks teidän talo jo valmis?" kuittaan tuon sanomalla, että ei ole valmis, mutta asumisen edellytykset on nyt kunnossa, ja voimme muuttaa sisään. Ja se on ihana. <3

LO Samat materiaalit -haastesivu

2011-03-12T14:42:00.000+02:00

Samat materiaalit -pakista syntyi Intohimona Skräppäys -tapahtumassa tämä sivu, vaikka kaikkea paketissa ollutta en saanutkaan tähän menemään (ne nauhat olivat kovin pinkkejä).

Tämä on itselleni ihan mieleinen. Pakkauksessa olleet mustat kirjaimet tuunasin akryylimaalein. Tämä valmistui tapahtumassa, ja sehän aina tietysti vähän rajoittaa tekemistä, kun sivu pitää taikoa siitä, mitä sattuu olemaan mukana.

LO Treffit matolla

2011-03-04T20:44:00.002+02:00

Intohimona skräppäys-tapahtumassa valmistui tämäkin kurssin demotyönä aloitettu sivu:

Eli kankaita tässäkin hyödynnetty, pesun jäljiltä vähän ryppyinen vaaleanpunainen vakosametti taustana, Marikan (kiitos!) kierrätykseen laittamaa pitsiä, ja huovasta stanssatut otsikot (kiitos lainasta, Creomi). Niin ja onhan tuossa kankaasta leikattu kukkakin, vanha koristekokeilu. Tämä on oikeen mieleinen, vaikka kännykällä napatut kuvat onkin aika rakeiset (siis eihän lapsen eka pusua voi jättää skräppäämättä!), ja sivu on aika simppeli. No, tuo kangaskukan ja kuvan välissä oleva tyhjä rako ärsyttää, mutta kukka oli kiinnitetty sivuun enkä muistanut mikä ajatus siinä mulla marraskuussa oli. Ehkä lisään siihen jotain.

Nimimerkkisekaannus ja Intohimona-leiska 1

2011-02-27T21:27:00.001+02:00

Heippa!

Blogi on ollut kuukauden verran talviteloilla ja sillä aikaa on ehtinyt tapahtua kummia. Nimittäin mun vetäydyttyä hetkeksi taka-alalle ilmestyi juuri samaan aikaan toinen samaa nimimerkkiä käyttävä askartelija... Sain aiheesta kummastuneita kyselyitä Intohimona askartelu-tapahtumassa, joten ajattelin tiedottaa minutkin yllättäneestä sekaannuksesta. Viimeisen kuukauden aikana blogeihinne kommentteja jättänyt Puuhis en siis ole minä vaan toinen Puuhis. Moni oli luullut minun vaihtaneen avatarkuvaa, joten katson aiheelliseksi mainita asiasta täällä.

Elikkä muahan on skräppitapaamisissa kutsuttu nimellä Puuhis ja olen tuttavallisesti kirjoittanut blogikommentitkin tällä nimellä. Tuntuuhan se hassulta, että nimi on mennyt kierrätykseen, sillä skräppitapaamisissa olen edelleenkin se Puuhis, kun sen on kaikki oppineet, ja saatan jatkossakin vahingossa kommentoida nimellä Puuhis, koska se tulee vähän puoliautomaattisesti. Nimen kierrätykseen joutuminen on varmasti ollut ihan tahantonta, ja kun Puuhis ei ole mun virallinen nimimerkkini, vaan Puuhapetenvaimo, niin mitäpä tuohon sanomaan, muuta kuin että on hienoa että tulee uusia harrastajia mukaan! Sydämellisesti tervetuloa ja ei kun sekaan vaan tähän iloiseen porukkaan.

Olen siis edelleen tämän näköinen kuin tässä tämänpäiväisessä tunnelmakuvassa:

Taidekriitikkona vieressä tietenkin kaikkien tuntema Heini. Siis voi että oli taas mukavaa! Kiitos kaikille mukaville skräppäyskavereille, ja erityisesti Sannikalle, Creomille, Elinalle ja PiaK:lle pöytäseurasta ateljeen puolella ja Maikolle pöytäseurasta ruokalan puolella. Ja tietysti Miralle, että järjestät näitä (you rock!). Lisäksi täytyy sanoa, että olin todella ylpeä syksyn kurssini oppilaista Piasta ja Heidistä, jotka skräppäsivät kisafinaalissa! Kurssilla ensi kertaa skräpännyt Pia olikin yleisön suosikki karsintatöiden äänestyksessä.

Ja sitten esittelemään viikonlopun satoa... tosin ei kaikkea kerralla... viisi sivua valmistui ja kuudetta aloitin! Mutta ennen kuin kukaan järkyttyy, niin tunnustan että mulla oli neljä UFOa mukana.

Tämä on siis ensimmäinen. Mulla ei yleensä kerry keskeneräisiä, sillä teen yleensä sivun kerrallaan alusta loppuun. Syksyllä pitämälleni kurssille tein kuitenkin esimerkkitöitä ja demoja, jotka eivät kurssin tiiviistä tahdista johtuen päässeet valmiiksi. Olikin ihan aivoton olo valmistautuessa tähän viikonloppuun ja ufomaraton oli oiva tapa avata skräppäyshanat.

Tässä siis kierrätys-teematunnilleni kehittelin ideoita hyödyntää kangasmateriaaleja kivalla tavalla. Työ jäi kesken, koska en löytänyt kuvatiedostoa ja mulla ei ollut oikein mitään yhtymäkohtaa kirjoittaa tarinaa ja otsikkoa kuvan ympärille. Sitten päätin vaan, että otsikko tosta kuvan paidasta ja tarina siitä, mitä saattoi runoilla.

Tätä sivua on ihailtu läheltä ja kaukaa, ja kaikkea muutakin hauskaa on sitä tehdessä sattunut. Kaikkien sivua katsoneiden on ollut ihan pakko koskettaa kangaspaloja (sääli vähän tunkea se sinne muovitaskuun). Pilvet ovat kylpylän karseasta lahjusmeikkipussista leikattu. Valkosta höttöä oleva meikkipussi ei nyt vaan oikeesti olis kovin käytännöllinen, ja se oli niiiin ruma. Pompulanauhaa varten leikkaan kyllä muovitaskun reunaa auki. Tänään sivuani ihaillut ihminen alkoi puhumaan mulle ihan hirmusesti ruotsia ennenku sain sinne väliin sanottua että mää vaan otin ton tosta pojan paidasta ja arvasin et se vois tarkoittaa äidin kultaa (osuin oikeaan).

Tästä viikonlopusta on nyt niin paljon vielä sulateltavaa, että eiköhän tämä erä ole tässä, ja blogitauon syykin varmasti paljastuu blogista kevään mittaan. ;o)

Kuva: värikkyys & kortti-tuskailua

2011-01-28T21:41:00.024+02:00

Inspiroidu-kuvaushaasteen teemana oli kuvata värikyyttä tai värikästä. Mun tuotos, jolla osallistun ekan kerran valokuvahaasteeseen, syntyi kuitenkin vähän eri näkökulmasta, eli tämä kuva ei ole erityisen värikäs, mutta you get the point - oli pakko ottaa kuva. (Vähänkö hävetti töissä seuraavana päivänä.)

Kuva on otettu noin yhden aikaan yöllä. Kuvaan liittyy moraalinen opetus: Cosmic Shimmer suihkeita kannattaa käyttää ainoastaan kumihanskat kädessä. Kyseiset suihkeet ovat muuten jännän metallis-helmiäishohtoisia ja värisävyt todella paljon voimakkaampia kuin Glimmer Misteissä. Eli jos GM kimaltelee niin näissä on tosiaan jotain kosmista säteilyä ;oD

Löytyy mun kamerasta muutakin värikästä:

Tämä väripläjäys antaa toivoa hieman paremmista valokuvista tulevaisuudessa... Olen hieman myöhäissyntyinen eli digijärkkärin hankin viisi vuotta sitten ja skräppäystä on nyt tullut pari vuotta harrastettua... että josko nyt olis aika opetella valokuvauksestakin jotain.

On täällä skräpättykin, yksi haastesketsi meni henkilökohtaiseksi joten jätin sitten postaamatta sen tänne. Sitten on koitettu vääntää kortteja myyjäisiin, mutta tuntuu ettei ole sopivia leimoja. Sorruin sitten investoimaan Doodlefactoryn leimasimiin, joten tätä ongelmaa ei pitäisi jatkossa olla, tulis vaan paketti pian. Se on muuten jännä että kun tekee "itselle" kortteja niin se on paljon rennompaa, koska se on saajalle henk.koht. panostus minulta. Mutta myyjäisiin menevät pitäis olla niin myyviä ja pieninkin liimatahra, jota tuskin huomaa, aiheuttaa hirveät paineet että onko tää nyt kakkoslaatua. Sitten kuitenkin kun omaa aikaansa panostaa jne niin tuntuu niin tyhmältä. En siis myy kortteja itse, vaan ne menevät yhdistyksemme myyntipöytään ja tuotot menevät yhdistykselle.

Tässä kuva onnettomasta kortista, päin pläjähtänyt salama oikein paljastaa liimaklöntit, livenä ei oo noin näkyvät:

Olisin todella kiitollinen, jos kertoisitte näkemyksiänne siitä, kuinka priimaa korttien pitää olla. Ainakaan en keskellä yötä enää koita näitä tehdä mutta on kyllä hyvin vaikeaa tehdä täysin virheetöntä korttia käsin. Mitä runsaampi koristelu, sitä enempi mahdollisuuksia sössiä... Ugh.

LO Me

2011-01-17T21:36:00.001+02:00

Inspis-haasteessa aiheena oli täyttää muoto, ja sketsikin sopi hyvin yhteen kuvaani, joten siitä se sitten lähti. Inspiroiduin tällä kertaa oikein kunnolla, sivu oli valmis jo perjantai-iltana.

Sivu on vähän vinoon kuvattu... nauhat on oikeesti aika vaakasuoraan aseteltu. Saimpas käytettyä tämän American Craftsin sydänpaprun - heidän paprut ei oikein sovi mun skräppäystyyliin. Distress-muste reunoilla pehmensi mukavasti paperin yleisilmettä.

LO Puuronsyönnin jalo taito & haastemietiskelyä

2011-01-13T21:26:00.003+02:00

This is my layout for the Ingeborg's -scetch competition Jan 2011. The picture is terrible and the page turned out a bit too busy even for my taste... The title is a bit zen-ish; "the genuine art of eating oatmeal" and the pictures shows my little boy eating the meal by himself.
Tällainen Ingeborg's -haaste on ollut työn alla pari viimeistä iltaa:

Kuva on surkea sähkövalossa otettu, jota yritin vähän säätää, mutta jos aion päivittää blogiani talvella niin näihin on tyytyminen.

Nyt varmasti aattelette että tää on ihan mun tyylinen, kun mun sivut on usein kirjavia ja levottomia. Mutta tästä tuli jotenkin liian levoton, sivu tulee päälle. Lauran sivuissa on usein rohkeasti väriä, mutta hänellä on asettelu yleensä taas hyvin rauhallinen ja siten yhdistelmä toimii. Tässä tuo villi kuuden pikkukuvan kollaasi, kangassuikaleet ja monivärinen otsikko on... too much! Sivu olisi varmastikkin täydellinen jos tuon keltareunausen mustapohjaisen kuviopaperin olisi jättänyt pois ja kaikki hökötys olisi kraft-kartongin päällä.

Mutta tällainen oli haasteen sketch ja tämmönen sivu siitä tuli.

Minä tykkään muuten pelata näitä sketch-haasteita niin, että olen ihan pilkuntarkka sketchin seuraamisessa, eli katson että joka ainoa design element on omalla tavallaan tulkittu sivuun. Kone on auki kun teen taikka printti sketchinstä mukana. Kukkia markkeeraavat mulla kangassuikaleet, perhosen sijaan nuolet, pallot löytyy ja reunukset. Tästä sivusta kuitenkin puuttuvat koukerot ja kuvan yli menevä nauha, sillä ne olis ollut jo liikaa. Aiheita taas skräppään niin, että luen haasteen ja suljen pois, annan muhia pari päivää ja skräppään niiltä pohjilta miten idea muhiin.

Jätä kommentti: miten sinä teet haasteita?

Skräppäilyn lisäksi meneillään on lankavaraston laihdutuskuuri ja puikoilla tällaista (vauvanpeitto):

LO 28.11.2010

2011-01-08T21:58:00.001+02:00

Isnpiroidu-haasteen teemana oli päivämäärä, esim. otsikon tapaan käytettynä. Tässä on kyllä tekstiotsikkoakin, kun tuli niin "paikoilleen loksahtava" otsikko mieleen niin pitihän se laittaa. Päivämäärä on siis käsin kirjoitettu ja leikattu. Olen tehnyt aiemmin samalla tekniikalla otsikkoa, mutta en koskaan päivämäärää.

Sivun tein kokonaan tämän päivän skräppäystapaamisessa jonka Suski oli organisoinut. Kiitos leidit, olitte mahtavan mukavaa seuraa ja mulla oli ihan parasta aikaa pitkään aikaan.

Sivu lähti vaihtopöytään jätetystä kahdesta paperista, tuo taustan kolmiopapru ja vihreä kuviopapru vasemmalla. Näistä lähti ihan mahtava skräppäysmojo päälle ja sivun tekeminen oli tosi kivaa.

Xingin kanssa teimme leimasinvaihtarit ja tähtikoristeet leimailin niinikään vaihtarikasasta löytyneistä kartongeista. Vinkki: aina kannattaa katsoa takapuolta! [grin] Elikkä koristeet leimasin vaihtarikasasta löytyneen p:n-ruskean Core'dinations Chocolate Box kartongin taustapuolelle. Tuo toinenkin puoli oli hmm, persikkainen, mutta rouheasti leimattuna sopi tähän.

LO Skissedilla 92: Bit by bit - pala kerrallaan

2011-01-01T14:07:00.001+02:00

Osallistun tällä Skissedilla-haasteeseen, tarkempi tarina enkuksi.

I saw, in PiaK's blog, a link to this Norwegian challenge, Skissedilla. They have really nice sketches and the contributions are real eye candy. I have no idea whether I have followed the rules but I participated anyway with this page. I started by following the sketch really closely, and then finished by adding some extra journaling and doodling to make it feel balanced and to complete the story I wanted to tell.

I had some doubts during the process, as I picked the orange shade from the shopping cart and the frame was in black and white, and I was afraid to end up with a halloween style page.

I think I managed to pull the page out of that quite well with lots of turquoise doodling and BG's June Bug details and pink and green letter stickers.

The layout is in Finnish: the title says "Getting our home a BIT BY BIT" and the journaling is about how building a house involves countless visits to the hardware store and how our little son has been very patient with it, driving in the cart and having dried rye bread in mommy's purse are a great help. The page is about how you can buy a ready made house or you choose & buy every single piece by yourself. Like after a hard day at work, "I need some shopping therapy..." "Okay, go get some cement and tiles..." LOL.

LO Valopilkku

2010-12-28T22:06:00.003+02:00

Saisko vuoden suosikkileiskojen sekaan tunkea vielä yhden? Tällainen on tämän ja eilisillan tuotosta:

Tässä sivussa käytin ensimmäisen kerran Intohimona askastelu-tapahtumasta ostamaani Teykol-nimistä "resist mediaa" - siis aine johon muste ja maali ei tartu, mikä se on suomeksi? Aineesta (siis merkistä) en ole ennen kuullut, mutta purkissa lukee http://www.artjourney.nl/ ja ko. myyjä esitteli ainetta kivasti [Edit: Suomesta Teykolia saa Amaliasta]. Maalailin sillä siis valkoiseen akvarellikartonkiin kiekuroita. Vastaavalla tavalla voi käyttää joitain muitakin litkuja (kannattaa testata mitä itse kullakin kaapista löytyy) tai tietenkin kirkasta embossausjauhetta. Teykolin kuivettua maalasin hyvin vetiseksi laimennetuin akryylimaalein tuon taustan, vähän akvarellimaiseen tyyliin. Kaipasin väriterapiaa, ja se toimi. Mahtava fiilis heti kun pikkuisen suttaa väreillä. ;o)

Stanssattu lehtiaihe on leikelty Amalian stansseilla viime Intohimona Skräppäyksessä, muuta matskua siirtokuvat Sassafrass ja Daisy D's, tarran taustapaperia (PiaK:n sivun inspiroimana), softisaakkoset American Crafts ja Pink Paislee, jonka teippiä myös, ja Scraproomin jossain pakissa tullut tiketti. Todella tukeva luonnonvalkoinen akvarellikartonki on Biltemasta, loistokamaa (paksumpaa kuin Bazzill, vähän huokoisemman tuntuinen pinta), ja ainoa löytämäni 12-tuumainen (siis lehtiö on A3 mutta hitusen isompi, niin että siitä saa leikattua 12" sivun) ellei nyt mennä ihan johonki taidekauppaan.

Sivun journaling on erityisen 'special' minulle. Tässä kuvassa olisi houkuttanut tuo ihq pöllöpipo myös fiilistelyyn, mutta ihastuksestani siihen teen sitten joskus jonkun toisen sivun.

Urvontaa sekä 12 suosikkia

2010-12-23T21:43:00.000+02:00

Urvonta
Elikkä aiemmin lupasin arpoa jotain kivaa ja sitten... kröhöm... unohdin arpoa voittajan. Eli ehkä kun jatkossa lupaan arpoa jotain, niin kysymyksessä voikin olla "urvonta" (juu, ihan oma keksimäni termi mutta kuvannee rosessin aika hyvin).

Eli palkinto on Cosmo Cricketin DeLovely Mini Deck:

Ja itse urvonta:

Random Integer Generator

Here are your random numbers:

2

Timestamp: 2010-12-23 19:01:16 UTC

----> urvonnan voittaja on Juuli!
[tällä neitokaisella on näköjään uskomaton arpaonni, heh heh, kannattais lotota!]

12 suosikkia
Veeruliiru heitti haasteeksi postata tämän vuoden sivusaldon ja niistä 12 suosikkia. Mä en osaa ihan eksaktia kokonaissaldoa sanoa (ja vuottahan on jäljellä ;o) vielä), mutta blogiin olen postannut 62, kun aukeamat lasketaan yhdeksi. On joitain mitä en ole postannut ja sitten läjä karvan verran valmiita, eli esim. journaling puuttuu. Joulualbumiin tehtyjä 6x6 sivuja en laskenut mukaan, koska jätin albumin kesken, mutta teen ehkä kollaasityyppisiä 12" sivuja niistä. Tässä suosikit, lopussa pohdintaa niistä.

Nämä sivut kuvaavat mun käsialaa mielestäni todella hyvin - ja sitä, millaista haluaisin sen olevan, vaikka jokainen sivu ei onnistuisikaan. Tämä harjoitus itse asiassa auttoi kiteyttämään omaa tyyliä taas kerran piirun verran lisää - kiitos Veeruliiru inspiroinnista! Näitten valmistuessa on (useimpien kohdalla) ollut semmoinen fiilis että osuin omassa tyylissäni aika lähelle napakymppiä, eli sivusta tuli jotain semmoista mitä tavoittelin ja tykään. Yhteistä näissä on kerroksellisuus ja rentous, yhtä lukuuottamatta kaikki ovat omasta päästä (Mummin kanssa-sivussa Pagemapsin sketsi pohjana). Kaikissa olen saanut jonkin oman luovan idean enkä kopioinut muita. Kaikissa on jotain merkityksellistä sisältöä mukana - mä en oikein tykkää semmosista sivuista joissa ei ole tarinaa ja/tai otsikkoa. Kaikkien tekemiseen on kulunut paljon aikaa, eli nää ei ole pikaleiskoja. Kaikista tykkään.

LO Terapiasivu muodista

2010-12-23T15:16:00.001+02:00

Inspis-haaste nro 138 kehotti skräppäämään muodista. Inspiroiduin kovasti, aihetta olisi toiseenkin sivuun vielä. Mutta haasteeseen ehti valmistua tämä:

Terapiasivu-termillä viittaan siihen, että piti saada töherrysterapiaa ja niimpä roiskin menemään glitterien, leimasinten ja koristelujen kanssa vähän enempi kuin semmonen hillitty ja hallittu lopputulos olis edellyttänyt. Eli pääpaino siinä, että puuhailu on hauskaa eikä lopputuloksen tyylikkyydessä. :o)

Kortteja isoille pojille + jouluskräppäys- & Project Life -pohdintaa

2010-12-13T22:12:00.003+02:00

Kiitos edelliseen viestiin kirjoittamistanne pohdinnoista, niitä oli mukava lukea. Xing teki hyvän huomion siinä, että voi skräppäyksellä korostaa harmaammankin päivän ilonpilkkua. Ja samoin, että skräppääjät kuitenkin loppupeleissä ikuistavat arkipäivää keskivertokuvaajaa enemmän.

Mulle skräppäys on enemmän näpertämistä kuin arkipäivän/juhlahetkien tallentamista, mutta jälkimmäinen tekee edellisestä mielekästä ja perusteltua. Eli arvostan molempia puolia harrastuksesta. En kuitenkaan koe yksinkertaista pikaskräppäystä mun jutuksi - arkipäivää olen ihan perinteisellä tavalla dokumentoinut päiväkirjaan, ja se on monelle asialle skräppäystä parempi outlet (mun mielestäni siis, saa vapaasti olla toista mieltä, ja mun mielestäni mistä tahansa aiheesta voi skräpätä). Olen yrittänyt tehdä pikana joulualbumissa perinteistä skräppäystä, tökkii. En tykkää toistaa itseäni, ja joulualbumin teema tuottaa vaikeuksia. valitsin formaatiksi aukeaman per päivä, oi voi. Olen skräpännyt 5 päivästä, nyt 13... muutaman journaling-lapun olen kirjoittanut, mutta...

Olen kyllä tilannut Project Lifen, ja vaikka joulualbumin kanssa alkaa tuntua epätoivoiselta, niin en usko PLn herättävän samanlaisia fiiliksiä. Mä nimittäin suhtaudun siihen enemmän päiväkirjana tai dokumentaationa kuin skräppäyksenä. Oon aatellut vaan kirjoittaa päivittäin ne laput ja ottavani kuvia, sitten voi napata joka päivälle kuvan - ei sen tartte edes liittyä siihen journalingiin. Kuvan päälle voi tarvittaessa kirjoittaa kuvatekstiä geelikynällä, jos tarinointilappu ei selitä kuvaa. Mulla on myös kännykässä kamera, kuvan laatu surkea, mutta välttää se jos vaihtoehto on jättää joku tilanne tallentamatta. Tykkään ottaa tilannekuvia, siinä tyylissä se ei niin hirveesti haittaa. Minut motivoi PLn tilaukseen lähestyvä muutto: rakennusprojekti on ollut aika iso osa meidän elämää viimeiset kaksi vuotta, ja edessä on iso muutos (kaupungista maalle, talo ei ole ihan valmis kun muutetaan). Motiivina on tehdä snapshot tästä varmasti hyvin ainutlaatuisesta jaksosta meidän elämässä.

Ajattelin lisäksi tuunata lapun, jossa on kaikki normipäivän ihanuudet, äklötykset ja peruskuviot listana, ja siitä voi ruksia:

NORMIPÄIVÄ
x töissä x ylitöissä
x kaupassa
x koti-ilta
x pyykkäystä
x siivousta
x ruuanlaittoa
x netissä notkumista
x telkun katsomista
x skräppäystä
x ompeluksia
x ______________
x ______________

Heti tuli hauska fiilis, kyllä mä pystyn tähän. Idean saa vapaasti kopioida.

Töissä tuli pikatilaus kahdelle pyöreitä täyttäneelle herrasmiehelle huomiseksi. Olipa vaikea saada poikamaisia kortteja aikaan, kun omistan leimasimia heikosti... yksi kortti meni paskartelun puolelle, puoliso konsultoi, että tee uusi simppelimmällä idealla. No se onnistui. Jos jotakuta pistää silmään nuo vihreät pursuavat glitterit niin se tökötti on märkää kuvassa, tuommoiset laskeutuu ja lopputulos on kyllä ihan siisti kun kuivaa.

Albumi vs. elämä + pari linkkiä

2010-12-08T23:21:00.001+02:00

Postaan vaihteeksi sekalaista skräppäyspulinaa.

Ensinnä jakoon pari linkkivinkkiä
Juutuubista bongasin aivan ihania tutoriaaleja, tämän englantilaisen askartelijan artsyt tekniikkavideot ovat kivoja (ja etenevät riittävän nopeasti, mitä ei kaikista videoista voi valitettavasti sanoa), ja niitä on paljon:
http://www.youtube.com/user/RachO113

Shimellen tutoriaalista voi tietenkin hakea vauhtia joulualbumihaasteeseen:
http://www.youtube.com/watch?v=r-GxTZmhrpk

Organzakukkatutoriaali (samantapaisia kukkia on tehnyt Creomi):
http://www.youtube.com/watch?v=dQG5ms7dUtw
Tämä on sitten vähän eri osastoa. Jouluisen journalin "ganstahenkisiä ompeluvinkkejä", jotka saavat hymyilemään, osin ihastuksesta, osin myötähäpeästä... tämä on Pia K:lle - ja Xingille, jolla ei mukamas pysy neula kädessä:
http://www.youtube.com/watch?v=nd-I8gE0DpU&feature=related
Tyypin blogista löytyy lisää art journal juttua, johon aion kyllä joku ilta paneutua, pikasilmäyksen perusteella vaikuttaa kiinnostavalta ja inspiroivalta.
http://stampsscraps.blogspot.com/

Avautumista joulualbumin tiimoilta
Olen värkännyt omaa joulukuun minialbumia sekalaisin tuntein. Tämä vie aika paljon aikaa tavanomaiselta skräppäykseltä. En ole skräpännyt mitään muuta joulualbumivärkkäilyjen aikana. Tykkäänkö? Aluksi tämä oli kivaa. Nyt tavallista skräpäystä on ikävä, vaikka ei tää kamalaakaan ole. Mutta on kovin erilaista.

Miten niin erilaista? No, normaalisti mulla on lähtökohtana sivulle joko tärkeä aihe tai ihana kuva. Juttu rakentuu niiden ympärille taiteellisin ilmaisukeinoin. 99 % skräppäyksestä on siis perhe-elämään ja vapaa-aikaan liittyvää. No, joulukalenterin teko on saanut huomaamaan, että ihmisen elämästä nyt ei vaan ole 99 % vapaa-aikaa. Mun elämästä aika iso osa on työtä. Skräppäänkö joulualbumini töistä? Mitä väännän niiden iltojen kohdalle, kun tulen puoli kahdeksalta kotiin vain laittaakseni pojan nukkumaan? Yhden illan kohdalla se on Tärkeä Asia Ikuistettavaksi, mutta sopis tavallisen sivun aiheeksi paremmin kuin jouluiseen minialbumiin... ja enempi skräppäys aiheesta - tajuatte varmaan. Päivän kohokohta tänään taisi olla hammaslääkärissä käynti? Jään loputon raaputtaminen tuulilasista, melkein myöhästyminen sen takia? Hyvä flow-fiilis töissä kun pariin tuntiin ei kukaan keskeyttänyt? Päivä ei lopu siihen, kun lapsi menee nukkumaan. Entäs sitten kun kulutin illan siivoillessa ja sitten katsoin telkkaria. Taikka roikuin illan tietokoneella bloggailemassa/tulostaen kuvia siihen saamarin joulualbumiin??? You are getting the picture. Ja mä hullu vielä tilasin sen Project Lifen. Ehkä mun pitää alkaa vähän stailaamaan mun elämää, jotta minialbumit näyttäs ihkuilta. LOL.

Olisi kiva kuulla muiden ekaa kertaa joulualbumia tekevien kokemuksia. Ja mä en oo unohtanut sitä taannoista arvontaa... saatte odottaa vielä. %)

LO Hei hei Harjukatu

2010-12-04T21:07:00.000+02:00

Postaan nyt jo vajaa kuukausi sitten valmistuneen sivun, joka ei ole vielä ehtinyt blogiini. Pahoittelen blurrausta, mutta otsikossa oli asunnon tarkka osoite, kuvassa porukkaa kaupantekotilaisuudessa, ja tarinassa vähän liikaa yksityiskohtia. Mun elämäni kannalta kiintoisa käänne selvinnee ilman henkilö- ja kaupunginosanimiäkin.

Tein sivun palkin, kuvan ja koristeleikkaukset valmiiksi, mutta prosessi jumittui siihen paikkaan, koska en kertakaikkiaan keksinyt, mitä kirjoittaisin. DCWV:n Mariposa-paperit on tuntuneet vaikeilta, vaikka alkuun lehtiö näytti niin ihanalta. Tän suunnittelun aloitin väkisin tuon perhospaperin kanssa, koska ajattelin, et ne paperit on nyt vaan jotenkin saatava käyttöön - helppo ratkaisu oli palkki ja perhospaperin jättäminen omana kokonaisuutenaan. Mutta ei se tuntunut ihan omalta.

Veeruliirun osallistuminen Shimellen journaling-kurssille inspiroi mut kirjoittelemaan tähän sitten koko tarinan. Tämä ei olis mahtunut tohon palkkiin, mihin ajattelin sivun "sisällön" alunperin sijoittaa, joten keksin tehdä tarinoinnin suikaleille kahta eri väriä (jotta sivu ei olis niin staattinen). Heti tuli ihan oman näköinen lopputulos!

LO ja joulujuttua

2010-12-01T23:29:00.001+02:00

Ensinnä leiska, messujen satoa tämäkin.

Parempikin olis voinut tulla, mutta ei tää ärsytäkään. Vähän tiukempi asettelu olis ollut parempi, mutta olin cropannut kuvat ennen tulostusta, joten en halunnut niitä pienentääkään. Valmiissa sketseissä muuten kuvat on usein pienempiä kuin tuo perus 10x15, mä en jaksais näperrellä ton tulostuksen kanssa pienempää, ja jotenkin kuvat tulee aina rajattua ennen tulostusta. Kiva kuitenkin, että sain taas yhden pienen ihanan jutun talletettua.

Toinen on sitten tämä joulualbumijuttu. Olin jo kallistunut siihen suuntaan, etten sitä tee, mutta teenpä sittenkin. Ja kaiken lisäksi huomasin rekisteröityneeni Shimellen JYC-kurssille. Siinä tulee valokuvausasiaa päivittäin - mulle varmaan hyvä, kun en ole opetellut käyttämään järkkäriäni vieläkään kunnolla. Myös Ali Edwardsin December Daily -jutut kävin tsekkaamassa. Olin aloittanut vähän tuohon Alin viitoittamaan suuntaan elikkä tehnyt pohjatöitä samalla tavalla. Shimellen konsepti auennee kurssin aikana - en kerinnyt käymään niitä vanhoja juttuja läpi.

LO Kiikkuu (messujen satoa)

2010-11-30T00:09:00.003+02:00

Tällainen tuli skräpättyä perjantaina kädentaito-messuilla Amalian Miran skräppiosastolla. Aika hulina oli perjantaina skräpätä keskellä ihmisvirtaa, mutta kiinnostusta kyllä todellakin herätimme messuväessä. Kaikki eivät ymmärtäneet meidän olevan skräppäämässä ihan itsellemme eikä töissä messuilla, joten saimme vastailla kysymyksiin - mutta vastapainoksi kuuntelimme aamusta iltaan aivan ihanaa palautetta töistämme monenmuotoisin kehuin. Mun skräppäystä moinen ei häirinnyt ja sain ihan hyvin työstettyä sivujani normaaliin tahtiin. Toki aikaa meni ostosten tekemiseen (tarjouslankaa ja erikoispuikkoja neuleisiin) ja muutama skräppitilpehööri tuli myös hankittua.

Mukavaa seuraa askartelemassa olivat Creomi, Pia, Teija, sekä Johanna, ja tulipa nähtyä Ommu, Hemppa, Xing, Ellis, Nelssonkin vilahti ohi... [Edit: Korjasin tästä noin sata typoa. ;oD Ei kannattaisi postata keskellä yötä...]

Skräppäilyä kädentaidot-messuilla

2010-11-25T22:44:00.000+02:00

Skräppäyskujalla
Meikäläisellä on aamulla suunta kohti Messukeskusta skräppäilemään pe ja la Kädentaito-messuille (Creomin mukavassa seurassa). Olen vihdoin viimein saanut nimikyltin askarreltua, joten tulkaa blogitutut ihmeessä vaihtamaan muutama sana, jos satutte käymään messuilla. Siellähän on myös ainakin Lemmikki-expo, kissanäyttely ja Elma-messut.

Maatilan asukkeja
Elmassa oli viime vuonna aivan ihana kavalkadi tavallisia maatalon eläimiä, useita perinnerotuja sekä eksoottisempia ötököitä kuten laamoja ja alpakoita. Aivan kertakaikkisen ihana, suosittelen!

Kissanäyttelyetiketti
Kissanäyttelystä kiinnostuneille vinkki: aamupäivä on ehkäpä parasta aikaa nähdä arvostelua ja siihen valmistautumista, noin puolilta päivin tai sen jälkeen tuomarit valitsevat edustajansa loppukilpailuun. Tämä on sellaista toimintaa, joissa usein tuomarit selostavat miten kissoja arvioivat. Tuomaripöytiä on useita, voi katsoa missä suosikkirodun kissoja esitellään ja pysähtyä kuuntelemaan. Ne jotka ovat juuri menossa arvioitavaksi, ovat kiireisiä, muilla riittää aikaa jutustella yleisönkin kanssa. Ihmisiltä kannattaa rohkeasti kysyä ja jutustella kasvattajien kanssa. Iltapäivästä on rauhallisempaa, kissat ottavat päivätirsoja ja omistajat ehtivät ehkä syömään. Usein n. puoli neljän ja viiden välillä on loppukilpailu eli paneeli, jossa parhaat kissat valitaan aiemmin karsinnassa valituista - tässä tuomarit äänestävät lapuilla. Tuomarit eivät enää perustele valintaa yleisölle, joten aamun arvioinneista voi saada enemmän kuvaa, mistä on kysymys. Kissoja ei saa silittää tai muuten koskea. Tämä ei ole vieraiden kiusaksi keksitty sääntö, vaan sillä pyritään huolehtimaan kissojen terveydestä: kissaflunssapöpöt ym. ikävät leviävät kulovalkean lailla, jos kissoja silitellään.

LO Kymmenen kerrosta

2010-11-24T20:52:00.000+02:00

Inspiroidu-haasteen teemana on tällä viikolla kerroksellisuus ja sivussa pitäisi olla 10 kerrosta. Teen aika kerroksellisia sivuja yleensäkin, mutta kymmenen tuotti jo päänvaivaa. Sivun suunnittelu meni jotenkin vähän sen ehdoilla liikaa, ihan ok mutta ei sellaista, mitä olisin halunnut. Mutta kun en tiennyt mitä halusin, ja tein, ja tuli tämmönen. Joskus vain oikeesti puuttuu se visio.

Kymmenen kerrosta päällekkäin löytyy valokuvan vasemman yläkulman tähdestä. Tavanomaisesta poikkeavia materiaalejakin on haasteen mukaisesti käytetty: valkoinen läpikuultava kehys on piirtoheitinkalvoa ja mustetta (visio oli käyttää vellumia, mutta en löytänyt lehtiötä mistään), hopeanväriset tähdet klaasuulssonin ikkunaan kiinnitettäviä koristeita.

Osa tuskasta johtui siitä, että ryhdyin tekemään elämäni ensimmäistä joulusivua. Miten jouluaiheinen skräppäys on näin vaikeaa? Haluaisin sivun näyttävän tuoreelta ja raikkaalta enkä joulukortilta... silti sen pitäis olla jouluinen. Tämäkin on kuin piparkakku. Vaikeaa!

Pyjama piltille

2010-11-23T23:23:00.001+02:00

Mikäs sen hauskempaa kuin remuta äiteen ompelemassa uudessa pyjamahaalarissa. Kuvaussessiossa yritin saada siistiä kuvaa edestä mutta näin se meni.

Kaavat muokkasin uusimmassa Ottobressa olleesta veluurihaalarin kaavasta, yhdistelin kaavan palat kun pyjamassa ei kannata olla yhtään ylimääräisiä saumoja. Kasvunvaraakin on sopivasti, kuvauksen jälkeen käännettiin hihat ja lahkeet niin ei ole tiellä.

LO {reilu} vuosi sitten

2010-11-10T23:55:00.000+02:00

Inspiroidu-haasteen aiheena on tällä kertaa "vuosi sitten". Lähestyin haastetta tutkimalla valokuvia koneeltani yrittäen etsiä tasan vuosi sitten, 6.11.2009 otettua kuvaa, josta olisin skräpännyt. Yllättäen kuvia oli tosi vähän ja muutamien viikkojen aukko kuvissa loka-marraskuulla. Ei auttanut kuin lähteä etsimään mitä edellisiä oli, ja kuva on siis syyskuun lopulta. Eli minun haasteeni on nyt muotoa "reilu vuosi sitten". Nyt jälkeenpäin muuten hoksasin, että kamerasta hajosi muistitikku jossain välissä ja sen täytyy olla tuo pätkä, sehän selittää kuvien puuttumisen.

Sivu on todella mieleinen, ja apinoin vähän Xinging tyyliä, koska olen viime aikoina ihastunut useampaan hänen tekemäänsä sivuun. Samoin tunnistan vaikutteita Creomilta, joka myös tekee koristeita itse. Ja kovasti on vaikutteita Puuhapetenvaimolta (heh heh). Koska tein sivun viikonloppuna, saatoin ottaa kurssin teemat huomioon. Kun meillä oli tulossa kierrätysmateriaaleista juttua eilisiltana, niin tässä on kovasti kirppiskukkia sekä akryylimaalein tuunattuja tekokukan lehtiä.

Salama on kovasti pläjähtänyt tuota kuvaa otettaessa ja sivu näyttää kovin kiiltävältä ja lattealta, mitä se ei kyllä todellisuudessa ole yhtään. Mutta kun olen nyt ulkomaille ja kotiväki lähetti mulle tämän kuvan että voin täältä hotellin aulasta päivittää blogin ajoissa (prioriteetit kohdallaan, you know), niin tällä ainokaisella näpsäyksellä nyt mennään.

Erityisen tyytyväinen olen oivallukseeni, että paperinarua voi pyörittää sormien välissä itse - todella kivan näköistä jälkeä. Kukkien varret ovat siis noenmustasta harsopaperista. Todellisuudessa journalinglehdet ovat lähes mustaa käsintehtyä paperia ja lehtien keskelle on maalattu mustaa maalia, ensin pohjamaalasin lehdet kauttaaltaan tummanvihreällä, jota olin taittanut reippaasti mustalla.

LO Sleepyheads, ääriviivaa, kurssikuulumisia ja arvontaa

2010-11-03T20:38:00.003+02:00

Inspis-haasteen teemana oli ääriviivat. Todella hyvä haaste taas kerran, mutta mulla oli suuria vaikeuksia päästä alkuun, kun en keksinyt minkä ääriviivoja olisin piirrellyt ja mihin tarkoitukseen. Lopulta löysin sellaisen lasten piirrustuslevyn, jossa oli ihania junia, laivoja ja lentokoneita. Keksin että tätähän pääsee hyödyntämään, kun tekee poikamaisen sivun. Löysin sitten koneelta lapsen ja kaverinsa kuvan, joka sopi teemaan. Mutta tähän napsahti tuo ufo-aiheinen taustapaperi, DCWV:n stackista Creomilta hankittuja vaihtareita alunperin. Pojathan on kuutamolla, in the twilight zone... avaruusaihe natsaa... get it, selvä yhteys? Ufojen sekaan ei sitten sopinutkaan muuta kuin lentokone, joten ääriviivailu kutistui vähän pienempiin mittoihin. Mutta inspiroiduttu on.

Sivu oli aika suoraviivainen tehdä, mutta aikaa taas meni, kun testailin kaikkia vaihtoehtoja ja nyhräsin asioita paikalleen. Kuvaan testasin pilvimäistä yläreunaa ja piparireunaa mutta yksinkertainen oli paras. Ääriviivoilla tein nuolia yms. mutta otsikko oli parempi ilman. Tein ufoon reiän johon sai lähikuvan omasta lapsukaisesta, kun pääkuvassa hän jää vähän lelun taakse. [Edit: kröhöm, eihän se ole ufo vaan planeetta... mutta sehän näyttää nyt muutosten jälkeen vähän ufolta, jonka kuski on nukahtanut...]

Otsikkoon vedin irtosamettia ("flocking") - ensin Glossya ja samettin päälle. Kuvittelin sen kuivuvan niin hitaasti, että ehdin päällystää kaikki kirjaimet kerralla, sillä seurauksella, että oikeastaan viimeinen kirjain eli alku-S on nätti. Muissa kirjaimissa Glossy on ehtinyt kuivaa reunoista ja sametti tarttui keskelle kirjainta. Viimeisen kirjaimen kanssa yritin korjaavia toimenpiteitä lisäämällä kerroksen Glossya ja samettia, vain saadakseni vielä karmeamman lopputuloksen, joten jätin muut kirjaimet rauhaan. Sen sitä saa, kun ei harjoittele, mutta eipä mun elämä tähän pieneen kauneusvirheeseen kaadu. ;o)

Kurssikuulumisia & arvonta

Blogi on ollut vähän hiljaisemmalla käytöllä johtuen työkiireistä, matkoista, ja vetämäni skräppäyskurssin viemästä ajasta. Mutta pikkuisen kuulumisia. Täytyy sanoa, että mulla on kyllä aivan mahtava porukka - kurssilaiset ovat todella taitavia jokainen! Voi sitä tekemisen meininkiä. Kurssia on ollut 6 kertaa ja muutama ihan alusta aloittanut on jo loihtinut täpötäyden albumillisen upeita sivuja. Osa porukasta tulee lähes puoli tuntia etuajassa ja lähdemme kun vahtimestareiden työaika loppuu ja ovet suljetaan. Hih! Intohimona skräppäys -tapahtumassa tullaan varmasti näkemään monia uusia mukavia kasvoja, ja ehkäpä joku innostuu pitemmällä tähtäyksellä bloginpitoon ja haasteisiinkin? Ainakin koitan rohkaista. :o)

Meillä on seuraavaksi kierrätysteema. Heitelkääpä ideoita ja vinkkejä kierrätysmateriaaleista skräppäyksessä. Kommentteja voi jättää maanantaihin 8.11. asti - muistan yhtä kommenttien jättäjää pienellä yllätyksellä.

PS. Blogger heittää mut ulos tililtä ihan koko ajan, ja siksi en saa oikein jätettyä kommentteja blogeihin. En osaa fixata ongelmaa. Jos joku osaa neuvoa, otan ilolla neuvoja vastaan.

LO I can boogie

2010-10-16T23:08:00.002+03:00

Inspis-haasteen aiheena oli tussaustekniikka. Olin hieman epävarma, mitä tarkoitettiin, mutta tulkitsin että kaikenlaista piirtelyä, raapustelua, doodlailua ja värittelyä, yms. mitä nyt vaan keksii tusseilla tehdä. Tussit inspiroivat mut graffitityyliin (josta mulla ei oo mitään hajua, kuten sivusta nähdään, mutta kunhan tein...). Olis kyllä ihana osata sellasta kun oikeat graffititaiteilijat tekstaavat.

Harjoituksen puute näkyi kyllä siinä, että moni kohta epäonnistui. Ja kun mä en tykkää harjotella hirveesti vaan eksperimentoin suoraan sivuihin niin kyllähän sen näkee. Kaarisulut oli ideana jees mutta kauniin muotoisten piirtäminen vapaalla kädellä on vaikeeta. Kun mä en hahmotellut lyijärillä vaan vedin tussilla suoraan. Eli aikas karseat tuli... Päivämäärä on myös aivan pieleen menny, pitäs ehkä harjoitella tekstausta. Siis toi nelonen jäi kauas kolmosesta...

Otsikko on tehty ensin vaalealle kartongille ja sitten leikattu ja kiinnitetty kohotarroin. Halusin ettei kuviopaperi kuulla otsikon läpi vaan näyttäs maalatusta graffitilta. Käytin ekan kerran Copic-tusseja ja ne ei kyllä tässä olleet paras mahdollinen valinta. Yritin jotain häivytyksen tapaista efektiä, mutta... oi voi... Töhryosastolle menee mun graffitini valitettavasti.

Mutta kaikesta epäonnistumisesta huolimatta sivussa on jotain kivaakin. Oikeastaan se, kun tykkään hirveesti "anything goes" -skräppäystyylistä, ja nyt tosiaan tuli mentyä aika sinne äärilaitaan. Ilman haastetta en olis kyllä joutunut näin kauas tutusta ja turvallisesta. Samaan aikaan sivu tuntuu vieraalta ja sitten toisaalta tuntuu hauskalta, että *mä* tein *tollasen* sivun. ;oD

Ja twistasinkin! Suora kuvablokki oli alunperin työn alla, mutta ei vaan sopinut aiheeseen ja teemaan, joten kuvat on vinossa. Vino asettelu tukee liikettä ja meininkiä paremmin ja sopii rentoon töherrystyyliin.

Menninkäisen tossut

2010-10-15T23:23:00.000+03:00

Tyhjensin vanhat kuvat kännykän muistista, ja kas mitä löysinkään: blogia varten otettu kuva keväällä tehdyistä tossuista. Kännykällä napattu kuva on surkea mutta you'll get the picture. Eli Intohimona askartelu -viikonloppuna mulla ei ollut tossuja ja kotiin päästyäni aloin tehdä näitä. Töissäkin on kiva olla tossuissa kun tekee pitkiä aikoja oman työpöydän ääressä. Käytänkin näitä töissä nykyään paljon, kun vein ne sinne tehokäyttöön.

Eli Novita-lehdessä oli tuo mystinen neliötossujen ohje - nämähän tehdään yleensä ainaoikein-neuleena. Virkkasin useita kokeiluja 7 Veikasta kunnes sain oikean koon neliölle ja menoksi. Tossut oli valmiina ihan karseat, muhun ei oikein uppoa nuo Novitan räikeät värit... Kool Aid-mehulla värjätyillä eli koolatuissa langoilla tein kukkia ja johan parani.

LO Kääk

2010-09-27T20:40:00.000+03:00

No niin, olen saanut vähän sähkövalossa kuvattuakin jotain, joten tännekin saa vähän uutta. Eli tällainen tuli tehtyä ennen jo edellistä postaamaani sivua.

Sukulaistyttö oli meillä skräppäämässä ja vaari sai napattua tämän hassun kuvasarjan - Arto toimi tietysti pöydän päässä työnjohtajana. Mitäs tästä nyt sanoisin, muuta kuin että tekeminen oli aikas sujuvaa, vaikka mulla on tapana säätää yksityiskohtien kanssa aika paljon... Enamel-tökötin kanssa otin revanssia (valkoiset siksakit)... ne kyllä onnistui ihan mutta aine on aika vaikeasti hallittavaa. Otsikon kirjainten päälle laitoin Glossya, ensin korostin vähän musteella.

LO Her Story vs. His Story

2010-09-23T23:28:00.000+03:00

Inspis-haasteen aiheena oli jonkun toisen kirjoittama tarinointi. Skräppäsin jo sellaisen sivun ihan vastikään, joten en viitsinyt lähteä toistamaan samaa. Piti keksiä jotain uutta, ja sitten välähti. Mies lähti innolla leikkiin mukaan, eli tein sivun raksaprojektin aloituspalaverista, ja kirjoitimme molemmat oman tarinoinnin aiheesta näyttämättä sitä toiselle. Jännää ja hauskaa! Ihmeellisintä tässä oli se, miten samanlaiset tarinoinnit me kirjoitimme, taidetaan olla aikas yhteensopiva pari tai jotain. :o)

Kuvassa ei siis ole muuten mieheni vaan valvojamme ja arkkitehtimme, sekä allekirjoittanut. Mies oli kameran takana eli otti kuvan. Tykkään sivusta hirveesti ja se tuli aika kivuttomasti, kun idea tarinoinnista oli keksitty ja kuva valittu. Paperinkin valitsimme mieheni kanssa yhdessä. Journalingien asettelun tuohon järjestykseen ratkaisi tuo MMEn journalinglappu, johon olen laittanut päivämäärän.

Tällä oli siinä mielessä inspiroivia seuraamuksia, että päätettiin tehdä raksaprojektista kertova albumi niin, että teemme vastaavia harjoituksia tai tariinoimme vuorotellen. Tuntuisi oudolta tarinoida vaan itse, kun rakentaminen on kuitenkin ollut varsinkin miehen projekti, enkä ole saanut albumia aloitettua. Nyt on ideoita ja intoa pää täynnä!

Mun äidin tekemä sivu

2010-09-23T13:29:00.000+03:00

Mainitsin aiemmin, kuinka mukavaa on kun joku läheinen innostuu skräppäilystä. Sain luvan laittaa tänne näytille mun äidin tekemän sivun - tämä on hänen kolmas ja minusta niin hieno!

Kurssi on nyt kokoontunut kaksi kertaa, ja täytyy sanoa että on kyllä aivan mahtavan mukava ryhmä. Mukana on pari pidempään skräpännyttäkin. Upeita töitä syntyy kovaa vauhtia! Ihan mahtavaa.

Tietokone on haettu huollosta, ehkäpä blogiinkin saa pian uutta elämää.

No niin

2010-09-13T22:32:00.001+03:00

...huomenna se kurssi alkaa! Tänään meinasin vielä viime tingassa skräpätä sivun opetusmateriaaliksi mutta keksinkin suunnitella ja tehdä valmistelut... päätin demota sivun kasaamisen ihan livenä. Hih ja hui! Sehän on paras keino demota mistä tarvikkeista itse tykkää. Alkaa ihan into pihistä.

Skräppäystä on tullut harrastettua. Mutta kun pitkät työpäivät ja pimenevät illat ei ole oikein otollisia sivujen kuvaamiseen, niin en saa niitä blogiin. Tulossa on, kunhan kerkeen.

Inspiksen kahden kuukauden megahaaste alkaa lähestyä parin viikon päässä olevaa maaliaan. Tahtoisin niin kovasti osallistua ja ideoin ihan mahtavan konseptinkin, mutta ei. Siis kuvamateriaalin hankkiminen ja muun taustatyön tekeminen on kerta kaikkiaan niin kovan työn takana, etten pääse alkuun. Blaah.

Eräs läheinen ihminen on hieman innostunut skräppäämisestä. Se on mukavaa ja on hauska olla innostamassa ja yllyttämässä, hehe. Kurssistakin tulee niin kivaa, kun pääsee mukaan siihen innostuksen fiilikseen, minkä skräppäyksen imu saa aikaan.

LO Sippi & tekstuuritahma

2010-09-05T10:52:00.000+03:00

Tulipa työstettyä tämmöinen sivu tässä mennä viikolla:

Kokeilin ensimmäisen kerran tuota tekstuuripastaa, tai mikä sen virallinen nimi sitten lienee. Sinellistä ostin. Verrattain kallista, 17 € mutta purkki on iso ja riittää varmaan vuosiksi eteenpäin. Pakko oli saada tätä kun Ashley Calderin -kirjaa on tullut luettua innolla.

Mulla oli varsin isokuvioista aaltopahvia jemmassa, ja siihen levittelin ronskisti tuota tahmaa, sitten leimasin sivuun. Tuo tahma siis eroaa maalista siten, että se tekee kolmiulotteisen pinnan. Nuo raidat ovat paksuimmillaan n. 3 mm korkeita harjanteita. Tykkään.

LO Sinistä, punaista, keltaista

2010-09-02T21:52:00.000+03:00

Inspiroidu-haasteen aiheena oli käyttää päävärejä. Vaikeaa! Olisin voinut mennä helpomman kautta ja käyttää osan murretumpina tai pastelleina sävyinä. Vaan rohkeasti käskettiin käyttämään ihan mahdollisimman perusvärejä, joten tuumasta toimeen. Totesin jo ekan minuutin aikana, että sivusta tulee ihan todella kamala, joten skräppäys oli aika stressitöntä puuhaa, kun huonommaksi tuskin voi mennä. Aikas vapauttava toisaalta. Tämmöinen tuli:

Kuva on vähän huono sähkövalossa näpätty, mutta ei se niin väliä tämän sivun kohdalla. Mulla on vähän inspiroivat kuva-aiheet huvenneet skräppäysmojon myötä ja mietin mistä voisin sivun tehdä. Tässä olen ikuistanut tuon hauskan pyjaman ja huomasin, että kuvasta löytyy hauskasti noita päävärejä, mutta verrattain vähän muuta (rahin ja pikkuauton saa varmaan anteeksi)... joten valitsin tämän. Otsikossa inspiraatio saattoi vähän ammentaa aiemmin Nelssonin blogissa olleesta postauksesta.

Mulla oli vahva visio noista kimalleliimalla päällystetyistä tähdistä, ovat muuten tehty sillä Intohimona askartelu -tapahtumassa pääsymaksuun sisältyneellä pikku lävistimellä. :o) Ajattelin vielä lisätä Glossyä kimallejuttujen päälle, mutta tuli kiirus nyt etten myöhästy haasteesta. Saatan vielä lisätä tähän pari sanaa journalingia. Otin ennen kimalteen laittoa kuvan, jotkut kun ei voi kimalletta sietää? Saa nyt siis äänestää vapaasti kumpi parempi - minä olen kimalteen suurkuluttaja ja sellaisena pysyn. Kuva on tietty vähän surkea keskellä yötä näpätty... kuten nää "prosessikuvat" mulla on yleensäkin.

Kirjoitin aiemmin, että valmiit doodlaukset on mielestäni loukkaus mun luovuutta kohtaan. Tässä Fancy Pantsin paprussa sellaiset oli, ja päädyin jättämään ne siihen, kun se ei olis muuten riittäny tohon taustaan. Mietin, että sitä tarttis jotenkin tuunata, mutta en oikeen yömyöhällä venynyt muuhun kuin glitteriin. Toki jos sivusta ei selvästikään ole tulossa mitään mestarilaukausta, niin ehkä silloin ei tarvitse niin loppuun asti yrittää tehdä hienoa. ;o)

LO Kisuleiska

2010-08-31T20:28:00.000+03:00

Laura jo jokin aika sitten kommentoi, että mun pitäs tehdä kisuaiheinen sivu, mutta kun on ollut kuvamatskua vähän huonosti. Tämä vuosi sitten kännykällä pimeässä yömyöhällä näpätty otos kuitenkin sattumoisin oli kuvapinossa, ja ajattelin että nyt sen skräppään niin tulee edes yksi kisuaiheinen sivu.

Eli isäntähän se siihen on sammunut vauvannukutuspuuhien päätteeksi ja eikös Tahvo ole sitten heti kainalossa goisimassa.

Tein sivun käyttäen kuviopaperia Basicgreyn June Bug-sarjasta, taustalla ensin oranssi Bazzillin muotoleikattu kartonki ja Core'dinationsin musta kartonki. Halusin noita lankoja ja kuituja hapsottamaan tuolta välistä - en ole missään nähnyt tällaisia, mutta lopputulos on kyllä täysin sen epämääräisen vision mukainen, joka mulla asiasta oli. Tykkään hapsuista!

On muuten jännä huomata kuinka oma skräppäystyyli muuttaa muotoaan. Nimittäin alkuun halusin ehdottomasti vain 12x12 sivuja siististi järjestettynä albumiin. Ajatus siitä että sivun reunojen yli menisi joku elementti tuntui ihan liian ekstremeltä, saatikka että sivussa olis jotain interaktiivista tai piilotettu journaling jonka takia pitäs leikellä aukkoja muovitaskuun. Ja minialbumeista mielipiteeni oli että en rupee semmoseen kun niiden säilyttäminen on sitten niin hankalaa (verrattuna tavalliset albumit). Nyt tuntuu että haluisin albumien olevan vähän räjähtäneitä ja villin näköisiä, niin että sieltä tursuilis sitä sun tätä kansien välistä. Minialbumitkin on alkaneet lievästi kiinnostaa (aika ei vielä ole kypsä kokeilemiselle) ja muovitaskujen tuunauksesta tulee kaikenlaisia ideoita. Tämä menee kyllä tavalliseen muovitaskuun, mikä hieman latistaa, mutta nuo narut sitten sojottaa sieltä yläreunasta ulos.

LO Pöhkö pieni orava

2010-08-25T19:00:00.001+03:00

Eli pari vinkkiä tässä jo lupaili uutta sivua ja tässä se nyt kokonaisuudessaan tulee. Tässä siis tuo edellisten vinkkipostausten kukka ja nuo irtosametila tuunatut lehdet.

Tässä siis juniorin uusimpia aivoituksia. Hänellä on siis orava-unilelu päässä. Uusi pokkarikamerani oli menny ihme säädöille ja kuvista ei tullut oikeen mitään. Filmille (öö, muistikortille) tallentuneita söhryjä katsoessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että ne näytti aika hauskoilta "taidekuvilta". Kun se tilanne oli just semmonen että se meni kauheeta vauhtia ympäriinsä.

Otsikon tein Quickutzilla ja paperit on basic Greyn. Taustapaperi on Fancypantsin. Tykkään itse tästä kovasti.

Vinkki: maskien käyttöä kahdella tapaa

2010-08-24T19:00:00.002+03:00

Eli näitä maskeja, jotka tarttuu paperiin napakasti, on tullut markkinoille viime aikoina. Mulla on niitä Tim Holtzilta sekä tämä ...voi ei, oliko tämä Heidi Swappin vai Heidi Gracen... veikkaan ensimmäistä.

Eli tämä muisteiden ja suihkeiden kanssa pelailu on tietenkin se mihin nämä on kehitetty:

Tässä siis käytetty Glimmer Mistejä. Mutta tää tuntuu vähän valjulta. Mitäs keksis?

Maskiahan voi hyödyntää myös leikattavien kuvioiden sapluunana. Tuumasta toimeen. Tässä oli mukana irtokukka, joka on samanlainen kuin tuo isomman kuvion yksityiskohta. Mutta tuosta isommasta kuviosta olis yhtä hyvin voinut piirtää minkä kohdan vaan. Eli länttäsin sabluunan kuviopaperille ja jäljensin sekä leikkasin irti.

Sen voi sitten laittaa kohotarroilla siluettikuvan päälle. Näitä vois laittaa enemmänkin mutta tähän leiskaan on tulossa muutakin. (Lopullisessa sivussa tätä on vielä tuunattu tästä lisää, mutta idea yksinkertaisuudessaan tuli jo tässä...)

Enkä malta olla postaamatta tätä työvaihekuvaa, vaikka mennäänkin maskeista jo kimalleliimojen puolelle. Eli liiman tursottelu vapaasti ilman mitään hahmotteluja on niin vapauttavaa ja luovaa. Mullahan kimalleliimaa on lähes jokaisessa sivussa, niin hauskaa sen tursottelu on.

Tässä jälki on aika krouvia, kun ei ole Sticklesiä vaan isonokkaisesta putelista. Eikä tää oo kuivanu tässä vielä.

Vinkki: lehtien tuunaus irtosametilla

2010-08-23T19:00:00.004+03:00

Eli tällaista mukavaa puhdetta oli tekeillä, nyt kun tämän irtosametin kanssa on oikein päästy vauhtiin.

Ensin maalasin tekokukista purettuja lehtiä (demo täällä) vihertävän helmiäisakryylimaalin (ihan sitä Tiimarin setissä olevaa) ja akryylimedian sekoituksella, jolloin sain vähän läpikuultavan hohteen lehtiin. Ne olis näyttäneet leiskassa sellaisenaan liian räikeiltä.

Sitten teesiiviläpalloon vaaleanvihreää irtosamettia (tämän merkki on Fun Flock) ja koputtelin sihtiä lehtien puolivälistä ylöspäin. Siivilä saa olla ihan parin sentin päässä lehdistä, että sametti osuu lehteen eikä lennä minne sattuu. Laitoin pinsetin toisella päällä (näkyy toiseksi alimmassa kuvassa oikealla) aina pikku rippusen kerrallaan, ei siis palloa täyteen.

Tässä vaiheessa näyttivät tältä:

Sitten vähän tummempaa lehden alaosiin ja tuli tämän näköistä.

Tässä on tietenkin taiteellinen vapaus laitella miten vaan näitä, ja yksikin väri saa jo kivan efektin lehtiin. Eikä sen tarvitse välttämättä vihreää olla!

Tältä se sitten näytti valmiina. Kuva ei tee oikeutta... itse sivun näätte myöhemmin. ;o)

Tänään muuten alkoi ilmoittautuminen kurssilleni, saas nähdä tuleeko sinne ketään... Vinkkikuukausi on nyt virallisesti täynnä (vinkkejä tuli kuukauden aikana postattua 11) ja päättyy tähän, mutta vinkkejä on luvassa jatkossakin hieman rauhallisemmalla tahdilla.

LO Lähtökuopissa?

2010-08-22T20:33:00.002+03:00

Inspiroidu-haasteen teemana oli tällä kertaa "lähtöruudussa". Ei tuottanut vaikeuksia inspiroitua!

Otsikkoa tehdessä käytin monen vuoden jälkeen tuota embossausjauhetta ja leimasintyynykin oli ehtinyt jo vähän kuivahtaa, joten kyllä jännitti. Mutta kylmiltään vedin suoraan sivuun, mä en malta harjoitella. ;o) Onneksi se onnistui! Olen tilannut embossausjauhetta parissa eri värissä, tätä tulee kyllä varmasti näkymään myöhemminkin. Luulen että tuo pilkullisuus jäljessä johtuu juuri siitä, että tyyny ei ollut enää uuden veroinen. Täytyy hankkia täyttöainetta embossausleimasimeen. {Yes, tiedän että voi käyttää tavallistakin hitaasti kuivuvaa mustetta, mutta kun oon kerran tuon hankkinut ja sillä onnistunut, niin en vaihda...}

Otsikosta vielä sellainen kuriositeetti, että sanonta kuuluu mielestäni "lähtökuopissa", mutta kun en halunnut sivun keskelle isolla "pissa"... heh heh! ;oD

Paperit on Basic Greyn eri sarjoista (Recess, June Bug, Indian Summer), suikale Sassafrassin reunoja, numerot Slicen Think Pink -kortista 7 gypsies paperille, rub-on Daisy D's muistaakseni, journaling Sakuran Glaze-kynällä. Prosessi meni näin: toi taustapaperi tuntui mahtavalta noihin kuviin ja aiheisiin, vähän auringonnousu tulee mieleen. Mietin kuvien sommittelun ja kaivoin suikaleen. Sitten otsikkovärkkäys, meni kuitenkin kahdelle riville, vaikka haaveilin ensin yhdestä tiheään leimatusta blokista. Kuviin leikkelin kulmat, kiinnitin ne ja suikaleen, journaling, ja rub-on. Keskelle jäi tuosta kaksirivisyydestä johtuen tyhjää liikaa, joten sain idean tehdä ison päivämääräjutun. Vielä oli tyhjä kohta keskellä, siihen nuolet vähän symboloimaan, että kohta mennään.

Vinkki: nuukan emännän kukat

2010-08-20T21:58:00.001+03:00

Nyt väsyttää ja on nälkä, mutta ihan pienen vinkin ehtii aina heittää. ;o) Siis, nuukaillaan taas.

Distress Ink-musteita käyttäessä täytyy yleensä olla joku suttupaperi suojaamassa pöytää. Entäs jos ottaa käyttöön ihan valkoisen paperin ja vähän katsoo että musteet menee värien mukaan? Esimerkiksi tässä käytetty skräppialbumien mukana tuleva happovapaa suojapaperi, jota löytyy muovitaskujen sisältä, on aivan loistavaa tähän. Saa tällaista ihanaa matskua:

Sitten jos omistaa tällaisen edullisen pienen lävistimen...

...niin voi sillä naksutella ylen määrin kivoja pikku kukkia leiskojen koristeeksi taikka kortteihin.

Se salaperäinen vinkki kukkien ruodoista...

2010-08-19T21:22:00.001+03:00

...jota vinkkisarjan aiemmassa osassa lupailin, elikkä teemakuukauden kahdeksas vinkki, tulee nyt tässä. Nimittäin ei valmis leiska vaan pohja sellaiselle, johon kenties teen talvella sivun siitä, miltä tuntuu asua keskellä lumista maisemaa katuvalojen ulkopuolella. :o)

Eli se prosessi meni näin:
Ensin leikkasin paperista rungon puulle. Lopputuloksesta päätellen ohuempikin olisi passannut, mutta kun ei malttanut tehdä pientä ja kaunista tässä vaiheessa, oli niin into päällä. Mutta olen tyytyväinen lopputulokseen, luuken maalavani ohuemmalla rungon puolihuolimattomasti tuohon päälle niin, että tuota tummaa näkyy taustalla.

Ladotaan niitä ruotoja maun mukaan:

Suihkutellaan veteen laimennettua akryylimaalia esim. MiniMisterillä ja viimeistellään vaikka Glimmer Mistillä (tässä sävy vanilla Breeze) - tai mitä tarvikkeita kaapista nyt sitten löytyy.

Sitten vaan nautitaan lopputuloksesta. Mulla tässä oli talvinen yö -idea, jos joku ei siis vielä tajunnut tätä "hieman taiteellista" toteutusta, heh. Tekisi mieleni kokeilla vaaleanruskeaa/beigeä kartonkia, siihen suihkutella sinitaivasta ja pilvenhattaroita sekä ruohoa. Päälle saisi koristellen vaikka kukkivan omenapuun! Valkoiselle paperille saisi tehtyä sinistä käyttäen talvisen lumisen pakkaspäivän hankineen. Keksikää lisää.

Täällä kuulkaas pukkaa demoja filmille sitä tahtia, että eihän tätä teemakuukautta raatsi lopettaa varmaankaan ajoissa. Vai mitäs ootte mieltä? Äskenkin oli kyllä semmoinen demo kuvauksissa, että ihan hykertelee täällä... pian näette! Kurssin ilmoittautuminen alkaa 23.8. ja silloin tulee kuukausi vinkkien parissa täyteen.

LO Roskaruokaa & irtosametin ihanuus

2010-08-18T21:31:00.002+03:00

Skräppäys se vaan jatkuu niin ettei meinaisi malttaa tietokoneelle ollenkaan. Tämmöinen odotti vuoroaan päästä blogiin näytille.

Kuvatekstit ylhäältä alas:

"Poju" seuraa parkkipaikan liikennettä innolla.

Viljaa, kasviksia, maitotuotteita. Terveyspommi?

Otan aina ruispohjan ja "poju" syö reunat.

Journaling-lappu:

"Dilemma: pizzan houkutus

Pro: 1) Hyvää! 2) Helppoa 3) Nopeaa

Total for: 3

Con: 1) Epäterveellistä 2) Kallista

Total for: 2

Decision: Kerta kiellon päälle!"

Irtosamettia!Sannika postasi juuri otsikkoasioiden yhteydessä kimallesametin käytöstä. Mulla on vain ihan tavallisia irtosametteja (engl. flocking), sitäkin enempi koska unohdin tilanneeni niitä, ja ostin myös IA:sta kokoelman.... hehe, ei lopu kesken. Mutta nää on mun tarvikevarastossa uusia ja hetimiten piti kokeilla.

Eli tässä sain varsin simppelin idean hyödyntää die cut-paperin pyöreät kolot irtosametin kanssa. Irtosametti ei ole peittävää, joten piti maalata ensin pohja akryylimaalilla. Eli vasemmalla näkyvät vaaleat "pallukat" on jo päällystettyjä, tummemmat pohjamaalattuja.

Sitten laitoin ohuen kerroksen Glossya - paperin reuna helpottaa kohdistamisessa, mutta tuosta näkyy, että maalia sutiessa on kyllä vähän tullut suttua. Mutta lopputulos näytti kyllä ihan siistiltä.

Sitten reilu kasa irtosamettia päälle, ja vähän napauttaa kartongin kulmasta, jotta ne jämähtää paikalleen kiinni. Sitten vaan karistellaan ylimääräiset pois. Ei tarvitse/pidä painetta niinkuin teipin kanssa, kun käyttää Glossya.

Lisäys 3.11.2010: irtosametilla tehdyn otsikon löydät täältä.

LO Serkusten kimppakyyti

2010-08-15T10:30:00.001+03:00

Huomaa: ylläolevasta linkistä pääsee tulevan kurssini infosivulle. Saa linkittää ja mainostaa!

Intohimona askartelu-viikonlopusta alkanut ihana skräppäysmojo senkun jatkuu. Tässäpä kuva joka ihan vaati tulla skräpätyksi. (Tämä iso kuva hieman peilaa, oli haaste kuvata niin, ettei oma kuva peilaudu kalvon pinnasta... kuva ei myöskään ole suora samaisesta syystä kuten kulmien sirkat paljastaa.)

Ehdin tapahtumassa ainoastaan stanssata otsikon, mutta hyvä että tein leiskan vasta kotona, sillä näitä tarvikkeita ei olisi ollut mukana. Tapahtumasta on tosin ostettu tuo Rangerin enamel-aine, joka tulee samanlaisessa pullossa kuin Stickles-glitteriliima. Kokeilin sitä otsikkoon mutta aine oli todella juoksevaa eikä kirjoittaminen onnistunut samalla tavalla kuin Sticklesillä. Koitin vähän paikata kirjoittamalla turkoosilla Glaze-kohogeelikynällä päälle, mutta ilman olis ollut parempi. No, moiseen yksityiskohtaan on turha jäädä rypemään kun leiska kaikilta muilta osin on oikein mieleinen ja omantyylinen.

Tuo kalvo tuntui hauskalta kehystämään isoa kuvaa, ja valitessani siihen sopivaa taustapaperia palasin yhä uudelleen tähän todella romanttiseen paperiin joka on aivan eri planeetalta kuin tuo kalvo. Mutta omassa tyylissäni tykkään tuollaisista pienistä jännitteitä ja riitasoinnuista ja opettelen käyttämään niitä oman käsialani tunnuspiirteenä. Samalla periaatteella sivuun on tungettu Tildan paperista piparkakkureunaa ja noita rumankauniita itse tuunattuja kukkia (joista demot löytyy täältä ja täältä). Kissat olivat käyneet niitä vähän pureskelemassa (tuloksena ylimääräisiä reikiä), mutta siitä viis.

Yritin hyödyntää kalvoa fiksusti asettelemalla osan elementeistä sen alle ja osan päälle. Kalvo oli muuten todella vaikea pitää vapaana kissankarvoista, joita meillä leijuu joka puolella, varsinkin kun kisut tykkää hengata seuraamassa askartelua. :oD

LO Nauti hetkestä & mustekriisi

2010-08-13T20:56:00.000+03:00

Inspiksen keskustelufoorumissa kyselin musteiden perään. Kriisin aiheutti tämä sinänsä ihan ok leiska, jonka päivämääräleimaukset jäivät toivottua hailakammiksi. Leiska on jotenkin hieman liian selkeä verrattuna mun normaaliin kädenjälkeen, vierastan siksi vähän.

Tein leiskan lähes valmiiksi viikonlopun askartelutapahtumassa, eli leimaukset ja tarinoinnin kotona. Myös tarinointi on kovin hailakka, tasapainotin vetämällä paksut rivit alle. Veikkaan, että joudun tekemään hankintoja lähiaikoina. Musteita jo hainkin tänään kokeiltaviksi, mutta värillisiä tussikyniä täytyisi hankkia myös. Koukero on vapaalla kädellä piirretty ja sitten leikattu.

Tarinoinnistakin tuli jotenkin turhan negatiivissävytteinen, skräppäsin väsyneenä ja sen hetkinen tila (joka ei siis liity leiskan aiheeseen ollenkaan) vähän näkyy rivien välistä ja siten hieman pilaa tunnelmaa. Sama vika vähän tämän postauksen kanssa, jäi vähän katkonaiseksi ja lyhyeksi yöunet viimeyönä eikä jaksa kirjoittaa hymyillen! ;o)

Pojan leikkaaminen taustasta erilleen on jo vähän kulunut temppu, mutta sillä pelasti kivasti sen, että parhaassa otoksessa hänen takana istui framilla mulle tuntematon ihminen, jota en halunnut turhanpäiten perhealbumiin.

Jos joku musteista enemmän tietävä lueskelee tätä, niin ottaisin mielelläni vastaan vinkkiä mahdollisimman hyvästä (peittävä ja voimakasvärinen) pigmenttimusteesta...

LO: Mummin tekemää ruokaa

2010-08-12T20:00:00.002+03:00

Intohimona askartelu-tapahtumassa oli niin hyvää seuraa, että skräppäys sujui juoheasti. Tässä ekaksi tekemäni leiska, josta tykkään ihan hirveesti:

Kuvioiden leikkelyssä kului aika kuin siivillä. Flocked-paperi on DCWV:n La Creme -stakista ja värillinen kukkapaperi My Little Shoeboxin Flawless Suzy. Softiskirjaimet on tehty Creomin stansseilla - kiitos vaihtarista!

Vinkki: tekokukkien jatkojalostusta

2010-08-11T21:17:00.002+03:00

Aiemmassa postauksessa näytin tekokukkien purkamista skräppäyskäyttöön. Tekokukkia voi mainiosti tuunata omaan tyyliin ja kulloiseenkin leiskaan sopivaksi eri tavoin. Glimmer Mist käy tuunaukseen hyvin, mutta akryylimaalista voi laimentaa värisumutteen itsekin. Tässä begoniasta puretut terälehdet muuttuvat omenankukiksi.

Lisävinkki: sumutusten alla käytän halpaa yksiväristä skräppipaperia. Käytän sitä niin kauan, että se (mahdollisesti) näyttää hauskalta, ja sitten skräppään sen.

Glitterliima on toinen vekkuli tapa koristella kuikkia. Erityisesti reunoiltaan hieman rispaantuneet terälehdet saa huoliteltua kauniiksi.

Lisävinkki: miksei rispaantuneita reunoja tekisi vielä resuisemmiksi, ja kasaisi niistä tosi räjähtäneen näköisiä kukkia?

Kukkia voi sävyttää pigmenttimusteilla. Esimerkiksi chalk-muste tarttui kukkiin hyvin ja tuotti pehmeämmän "huurteisen" lookin sinällään hieman räikeisiin kukkiin. Valitettavasti kuva on hieman huono.

Akryylimaali tarttuu tekokukkiin loistavasti.

Tässä nyt nähdään, miten makuja on moneksi, minua tämä p*n-ruskea väri viehättää paljon enemmän kuin tuo räikeä keltainen. Joka tapauksessa maalatusta pinnasta tulee nätti.

Mitään pohjamaaleja ei tarvita.

Lisävinkki: akryylimaalien sävyjen sekoittamiseen oivia ovat skräppitilpehööripakkausten kuoret (esim. kuvassa haaraniittipakkauksen kansi). Saavatpahan palvella yhden ylimääräisen kerran ennen roskikseen joutumista, ja minä säästyn purnukoiden pesemiseltä.

Tämän jos olisin osannut ennakoida, olisin maalannut suttupaperin sijaan skräppäyskartongin päällä. Tämä sivutuotteena syntynyt "varjokuva" olis ollut ihana jossain leiskassa.

Tässäpä vinkkikimara tältä erää, jatko-osaa "varsien" hyödyntämisestä vielä luvassa... Jättäkää mielellään taas terveisiä tänne!

Lisäys: sivun, jossa hyödynsin tässä maalatut kukat, löydät täältä.

LO Kätevä emäntä

2010-08-10T11:12:00.003+03:00

Viikonlopun Intohimona askartelu -tapahtuma sai luovuuden virtaamaan ja leiskoja pukkaa. Kaikki on jotenkin natsannut, niin että tekeleet on miellyttänyt silmääkin ja syntyneet ilman takapakkeja. Tässä nyt sivu raksalta, kun kasailin keittiönkaappeja.

Tykkään itse tästä hirveesti. Viikonlopun tapahtumassa oli myynnissä upeita leimasimia ja osallistuin Xingin, Lehtipöllön, Creomin ja Elinan kanssa korttileimailuaiheiseen workshoppiin. Workshopin tekniikka ei sinänsä ollut niin mun juttu, mutta tapahtuma sai inspiroitumaan leimojen käytöstä kovasti. Ostin tapahtumasta paljon leimoja, mutta tähän käytin kuitenkin aikaisempia hankintojani, lemppareitani Inkadinkadon Bold Damasks -settiä ja numeroita.

Kraft-kartonki tuntui jotenkin selviöltä aihetta ajatellen. Kaava-aiheinen taustapaperi on Cosmon Material Girl -sarjaa, jota olen säästänyt spesiaalileiskoja varten ja käytin nyt ekan kerran, linnunpöntöt on Jenni Bowlinin jostain sarjasta, die cut My Little Shoeboxin Robots Unplugged. Maaliroiskeita piti saada raksasivuun tietenkin, mutta valkoisen maalin kanssa kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan (nyt tiedän, miten sais tehtyä pilviä ;o)). Siitä keksinkin laittaa kirsikanpunaisia roiskeita päälle ja sehän oli siinä.

Lopuksi minialbumitutorial -vinkki
Crate Paperin blogissa on upea minialbumi-tutoriaali, kannattaa käydä tsekkaamassa. Albumiin on keksitty hieno mutta simppeli konstruktio, jota ainakaan minä en ole ennen nähnyt. En touhua minialbumeita kun haluan kaikki skräppisivuina albumiin, mutta tämä kyllä houkuttaa kokeilemaan. Ehkä joku reseptivihko tms. vois olla hauska toteuttaa.

Vinkki: tekokukat skräppäykseen

2010-08-07T21:06:00.002+03:00

Jatketaan skräppäysvinkkien teemakuukauden parissa muutaman leiskapostauksen jälkeen.

Krääsäkauppojen alennusmyynneista ja kirppiksiltä löytää vihastuttavia tekokukkia, jotka ovat skräppäyksen näkökulmasta ihastuttavaa ja valmiskukkia paljon edullisempaa materiaalia. Tällainen maksoi alessa 3,50 €.

Nippu siis puretaan huolellisesti. Leikkaa ensin kaikki lehdet saksilla irti.

Kuori varovasti vetämällä alapinnan suonisto pois. Suonet ovat liian paksuja skräppäykseen.

Lehdet ovat nyt valmiita käytettäväksi. lehden kohokuvioitu pinta säilyy kauniina, vaikka suonisto on irrotettu.

Irrota kukat varovasti vetämällä varsista. Irrota kukan kanta varovasti kynnellä autellen. Irtoaa se repimälläkin, mutta silloin kukka rispaantuu keskeltä.

Kerrostetuissa kukissa on usein myös sisempi kanta. Irrota se ensin vähän työntämällä.

Yhdestä kukkaruusukkeesta irtosi näin monta kukka-aihiota, joita voi ryhmitellä ja kerrostaa sivuihin.

Koko oksasta tuli tällainen kasa somistetta.

Nuukana marttahenkisenä skräppääjänä säästin myös nuo irti puretut suonistot - pysykää kanavalla, sillä luvassa jatko-osaa sekä kukkien tuunaamisesta että pieni demo noiden ruoteiden hyödyntämisestä, ennen kuin joutivat roskiin... ;o)

LO Lukuhetki

2010-08-06T20:00:00.003+03:00

Tämmöinen ihana DCWV:n paperi ja pitkään kuvapinossa olleet kuvat johtivat yhdistyessään inspiraationleimahdukseen, jonka lopputuloksen näette tässä:

Viimeaikoina on tullut tehtyä muutama sivu, joiden tyyliä en ole oikein kokenut omakseni (toisen mummolassa tehdyn jätin jopa julkaisematta blogissa...), mutta tämä tuntuu tosi omalta. No, onhan siinä mun tavaramerkkejä reilusti, glitteriä, kaarta, kerroksellisuutta, omituisia väriyhdistelmiä... ;o)

LO All about me

2010-08-05T13:20:00.000+03:00

Inspis-haasteessa oli tällä kertaa ideana käyttää työn taustana tekstiä. Tällainen sivu syntyi - nyt ladatessa tänne huomasin, että sattui samaa paperia kuin Anskin esimerkkityössä.

Ihan OK sivu, keskimmäisen oranssin kuvan lipsahdus väärinpäin vähän ärsytti, mutta ei se niin vakavaa, tämähän on vaan skräppäystä. Sivun tein mummulassa samalla kun opasti sukulaistyttöä skräppäyksen saloihin, joten piti tehdä siitä mitä oli sattunut mukaan.

LO Pieni ihminen, suuri persoona

2010-08-02T21:36:00.001+03:00

Taas vaihteeksi ihan pelkkä leiska, vaikka vinkkejäkin on iso pino hautumassa... ;o) No tjaa, kyllä tässäkin postauksessa vinkkiä pukkaa sekaan.

Tämä on siis ihan skräppäämisen ilosta tehty, ei edes mihinkään haasteeseen. No, inspiraationa oli kiva aihe joka vaati skräppäämistä, sekä uusia materiaaleja ja kokeilematon tekniikka.

Biltemasta löysin riittävän isoa ja tosi napakkaa akvarellipaperia (vinks! siis oikeasti 12" leveää, ei naftia A3-kokoa), sekä "acryl medium" -ainetta... se on siis ikäänkuin väritöntä akryylimaalin pohjaa (on tosi riittoisaa), tai siis pigmentitöntä akryylimaalia. Ashley Calderin ihanassa Scraptastic! -kirjassa sitä käytettiin vesivärin kanssa sekoitettuna, jolloin saadaan vesivärimäinen lopputulos, mutta akryylimaalin pidempi kuivumisaika. Sekoitin guassiväriä tuubista tuohon litkuun, sillä en tykkää guassivärien koostumuksesta - pinta jää karheaksi ja tuntuu, että väri kaipaisi jotain fiksatiivia, mutta kun en tykkää spreijailla sellaisia. Tuloksena oikein kivaa ainetta, ja väri kiinnittyy hyvin. Guassi eli peiteväri ei täysin liukene akryylimediaan, mutta pikku hiukkaset ei mua haitanneet. Guassin sekoittaminen ensin tippaan vettä auttoi asiaa. (Akryylimediaa voi myös sekoittaa akryylimaalin kanssa, jos haluaa siitä vähemmän peittävää. Suosittelen, oli ainakin mulle tervetullut lisä tarvikkeistoon.)

Tein kokeiluja erilaisten kynien kanssa sekä pelkällä guassilla että guassi-akryylisötköllä. Sakuran Glacé -geelikynä tekee kiiltävän kolmiulotteisen kohopinnan ja hylki molempia maaleja, joskin pelkkää guassia aavistuksen paremmin. Piirtelin sillä kuviot.

Tämä on siis sovellus siitä perinteisestä tekniikasta, jossa valkoisella vahaliidulla piirretään ensin paperiin ja laveerataan vesivärillä päältä. Mutta en käyttänyt valkoista liitua vaan keltaista Sakuran kohogeelikynää ja käytin rajaukseen piirtämällä vapaalla kädellä maalattavat kuviot (kuva yllä). Sitten maalailin tuolla akryylimedia-guassisotköllä. Todella terapeuttista oli, mutta tämä ei kyllä syntynyt ihan roiskaisemalla, niinkuin mun mielikuva maalauksesta oli, vaan kyllä kuvioiden tarkka maalaus vaati parin illan näperryksen leiskan parissa. Maalaus voi olla nopeaa ja suurieleistä, mutta kuviota piirtäessä kannattaa pitää muistissa, että mitä pienempää, sen enemmän kuluu aikaa. Tosin tämänkin olisi voinut laveerata suurpiirteisemmin yli...

Moving on. K-kirjaimet tuunasin huutomerkeistä ja x-kirjaimesta.

Journalingille piti jättää paljon tilaa... silti jäi paljon kirjoittamatta, kun oli liian vähän tilaa.

Koristehässäkkään olen erityisen tyytyväinen, olen pitänyt itteeni vähän huonona koristelijana, mutta tässä tapahtu oivallus. Sisäinen kontrollifriikkini jopa vältti liimaamasta avainta kiinni taustaan, eli se saa killua vapaasti miten sattuu. Uutta mulle!

Pahvikuviot maalasin sillä akryylimediasötköllä, väri on erilainen kun kysymyksessä on ruskea "kraft" chipboard, akvarellipaperi taas oli luonnonvalkoista. Riittoisaa maalia jäi yli, siksi maalasin muuten vain nuo kehykset, ja sitten ne olikin se tarpeellinen final touch mun sivuun. Tiimarin avainkuvion käyttöön inspiroiduin jonkun blogissa olleesta sivusta (yritin etsiä linkittääkseni, mutta en löytänyt ko. sivua enää mistään... höh), en ole oikein osannut käyttää niitä ennen mihinkään.

LO 32 C & hot

2010-07-30T11:16:00.000+03:00

Scraproomin bannerihaasteeseen piti tehdä leiska. Tätä harkitsin jo inspiksen kesämuistohaasteeseen, mutta nyt hetimiten siis työn alle.

Lippunauhaan tungin eyelet-lajitelmassa olleet karseat auringon malliset niitit, jotka kyllä tähän sopi kuin nenä päähän. Sarja on We R Memory Keepersin 72 & Sunny. Helteistä tunnelmaa luodakseni käytin voimakkaan värisiä musteita (punaista, vihreää, oranssia) huolittelemaan reunoja sekä Fruit Punch -Sticklesiä. Alkuinspiraatiota hain Pagemapsin heinäkuun toisesta sketsistä.

Vinkki: aukeaman kaarireunat yhdestä paperista

2010-07-29T15:00:00.001+03:00

Teemakuukauden vinkkiä pukkaa taas. Postasin tässä hieman aiemmin esimerkkinä tämän aukeaman, ja ajattelin vinkata, että tällaisen kaarevan reunuksen tekemiseen kuluu vain yksi arkki kuviopaperia, vaikka näyttäisi äkkiseltään, että tarvitaan enemmän.

Eli leikkaa ensin kuviopaperi halki kahdeksi 6 x 12" palaksi.

Laita paperit peräkäin nurja puoli päälle päin ja hahmottele reunuksen malli. Kun olet tyytyväinen, leikkaa. Näin reunus jatkuu aukeaman sivulta toiselle yhtenäisesti.

Vinkki: kohotarroja säästellen

2010-07-28T15:00:00.001+03:00

Teemakuukausi skräppäysvinkkien parissa jatkuu. Nyt säästetään kohotarroissa. Tässä leiskassani oli paljon elementtejä nostettu kohotarroilla, mm. kaikki kehykset ja käsin leikatut kukat. Kohotarroja voi levystä leikata saksilla puoliksi, jolloin niitä kuluu vähemmän, ne mahtuvat pienempiin paikkoihin (esim. pienet leikatut kasviaiheet tai koukerot) ja niitä raaskii laittaa tiheämmin. Käytännöllistä esimerkiksi aakkosten kiinnittämisessä!

Puolitetut tarrat pitävät kyllä tilpehöörit leiskassa kiinni varsin mainiosti.

Kehystä kiinnittäessä tarroja tarvitsee laittaa vain sisäreunaan (kehyksen sivun keskiosaan päin olevat reunat). Leiskan ulkoreuna jää muovitaskun sisällä taitteeseen, eikä kohoefekti erotu siellä. ulkoreunan voi kiinnittää pienellä määrällä liimaa.

Vinkki: kuvan reunustus pitsillä

2010-07-27T15:13:00.001+03:00

Jatketaan skräppäysvinkkien teemakuukauden parissa. Tässä leiskassani reunustin kuvan pitsinauhalla. Se käy helposti näin:

Vedä kuvan yhteen reunaan teippiä ihan kulmasta kulmaan asti.

Laita nauha reunan päälle, ja taita kuvan mukaisesti niin, että taitos menee tismalleen kuvan kulman kohdalta. Vedä teippiä seuraavaan reunaan.

Käännä kuva oikein päin ja taita nauha, paina kiinni paikalleen.

Nurja puoli näyttää tältä:

Tee uusi taitos samalla tavalla.

Jos haluat kehystää kuvan kauttaaltaan, tee sauma kulmaan. Jos laitat alareunan päälle koristesuikaleen, kuten minun leiskassani, voin jättää sen näin.

Huolittele reuna vielä tepillä nurjalta.

Liimaa kehystetty kuva sivuun kiinni levittämällä ohut raita nestemäistä askarteluliimaa pitsin ja kuvan päälle niin, että liima jää valokuvan taakse.

LO Herneitä & sushia

2010-07-26T20:26:00.000+03:00

Inspiroidu-haasteen aiheena tälle kertaa paras kesämuisto. Parikin kivaa vaihtoehtoa tuli mieleeni, mutta kyllä tämä vei sitten voiton. Mutta muutama kesäaihe jäi vielä takataskuunkin.

Aiheena siis se, kuinka tylsiä helteiset päivät kaupungissa ovat, mutta pieni piipahdus lähiostarilla hengailemassa on mukavaa sekä äidille että pojalle. Äiti ryökäle tässä painui herkuttelemaan sushilla, ja napero herkuttelee uudella suosikillaan - tuoreilla herneillä.

LO Juttua isyydestä

2010-07-26T00:09:00.002+03:00

Scraproomin haasteeseen tuli väännettyä tämmöinen sivu.

*Edit: väreiltään totuudenmukaisempi kuva päivitetty*

Mies osallistui kirjoittamalla tuon ihanan journalingin tähän sivuun.

Kukkakoristelut voisi erottua paremminkin taustastaan, mutta sivun DL oli tänään haasteessa, joten tällä mennään. Livenä erottuvat vähän paremmin, kun on kohotarroilla nostettu.

Materiaalit on DCWV Linen Closet stackista, ja BGn Stella Ruby -aakkosia.

Teema-KK kick-off: ompelemaan!

2010-07-23T15:30:00.004+03:00

No niin, laitetaampa teemakuukausi käyntiin. Eli vedän syksyllä Espoon työväenopistossa skräppäyskurssin, ja nyt kun ilmoittautumisen alkuun on tasan kuukausi aikaa, niin ajattelin promota kurssia teemakuukauden merkeissä. Eli tarkoituksena on julkaista mahdollisimman paljon skräppäysvinkkejä, niksejä, ideoita sekä työvaihekuvia tekemistäni leiskoista. Itse kurssista kerron toisessa postauksessa myöhemmin.

Edelliseen haasteeseen postaamassani leiskassa oli paljon ompelua, ja tässä tulee neuvoja helppoon ompelukoristeluun ompelukonetta hyödyntäen. Tässä ensin lähikuvaa ompelusta koristelusta:

Perinteinen tapa ommella leiskaan käsin on hahmotella lyijykynällä suoraan sivuun ommeltava muoto; sitten laitetaan sivun alle pehmeä alusta (esim. vanha hiirimatto) ja pistellään käsin reiät joko sopivalla skräppäystyökalulla tai "nuppinastalla". Lanka ommellaan käsin neulalla valmiisiin reikiin.

Kun ompelua on paljon, ja se menee myös valokuvan päälle, on hahmottelu lyijärillä vaikeampaa, tai jos kuvio on monimutkainen tai vaatii paljon luonnostelua. Tämä kehittelemäni leivinpaperiniksi on kätevä myös silloin, kun ompelua on paljon, ja reikien käsin pistely olisi hidasta, tai jos haluat jäljentää valmiin kuvion jostain.

Eli ota pala leivinpaperia, ja aseta leiska sen päälle etupuoli alaspäin. Taita leivinpaperin reunat leiskan ympärille ja kiinnitä klemmarilla, niin se pysyy paikoilllaan. Teippi ei tartu leivinpaperiin. (Jos haluat siirtää jonkin kluva-aiheen, jäljennä se ensin leivinpaperin läpi, kohdista oikeaan kohtaan leiskassa, ja etene sitten näin.)

Hahmottele sopiva kuvio lyijykynällä tai puuvärillä paperiin. Tämän ei tarvitse mennä kerralla putkeen, vedä ruksit päälle vikakohtiin. Piirrä kevyesti, ettet tee kynällä painallusta leiskaan. Voit huoletta ommella valokuvien päältä, sillä leivinpaperi suojaa kuvia naarmuuntumiselta.

Säädä ompelukoneen tikki suoralle ompeleelle ja piston pituus 6. Jos koneessa on mahdollisuus valita neulan pysähdysasento alas, valitse se. (Kun siis pysähdyt, neula jää alas paperiin, etkä tule vahingossa siirtyneeksi reitiltä paperia kääntäessäsi.) Säädä ompelunopeus hitaalle. Poista ylälanka ja katkaise alalanka (alalanka voi jäädä puolan sisällä puolakoteloon).

Ompele piirtämääsi kuviota pitkin ilman lankaa. Käännä leiskaa varovasti, jos se ei mahdu suorana ompelukoneen vapaavarren tilaan. Tämän takia kaikki muut koristeet kannattaa laittaa vasta tämän vaiheen jälkeen. Jos et halua taivuttaa sivua, ompele vain leiskan reunoille, esim. aaltoileva köynnöskuvio.

Jos haluat reunustaa kuvan ompeleella, säädä suora ommel keskelle tai oikeaan reunaan (jälkimmäinen kuvassa) ja seuraa kuvan reunaan paininjalan reunalla. Älä katso neulaa vaan paininlajan oikeaa sivua, jotta saat suoraa.

Kiemurat ovat nyt rei'itetty paperiin, ja voit poistaa leivinpaperin.

Katso kuinka siistiä ja nopeaa! :o)

Ompele kuviot käsin muliinilangalla, tai helmilangalla tai vaikka ohuella virkkauslangalla. Käytin työssäni muliinilangan kolmea säiettä - kuvan ympäri menee yksivärinen vihreä ja koukeroissa on liukuvärjätty lanka. Liukuvärjätty lanka kannattaa aloittaa siitä päästä jonka katkaisit kerästä: kun lanka loppuu, otat sen pätkän toisen puolikkaan, ja kun se loppuu, olet siinä värisävyssä, joka jatkuu kerästä. (Vähän kryptinen selitys, mutta ehkä tämä jollekin aukeaa.)

Ompelua voit nopeuttaa näin: laita sivu polvien väliin ja käy sohvalle. Pistele molemmin käsin, eli vasemmalla vasemmalta puolelta, oikea ottaa vastaan ja palauttaa takaisin. Oikea käteni ei näy demokuvassa, koska se pitää kameraa. Tämä on nopeampaa kuin leiskan jatkuva kääntäminen tai yhden käden siirtely alapuolelta päälle ja takaisin, ja leiskakin pysyy hyvänä, kun ei sitä tarvitse käännellä. Voit valita millaisen ompeleen haluat. {ehkäpä teen vielä demon eri tikeistä ;o)}

Tässä sivussa koristelu on aika suuri, sen pistelin langalla parin tv-sarjajakson aikana. Jos haluat päästä vähemmällä vaivalla, tee pienempi kuvio. Suorissa kuvioissa (esim. valokuvan kehys) voit ommella joka toiseen reikään ja saat pidemmät pistot. Samoin jos koneesi ei yllä 6-pituiseen tikkiin, voit hyödyntää joka toisen reiän, tai jos kone antaa myöten, tehdä vielä isompia ompeleita.

Lisäinspiraatiota
Tässä toinen, vanhempi villalangalla koristeltu aukeama - tämän tein perinteisellä metodilla.

Yksityiskohta aiemmin julkaistusta leiskasta:

Käy myös vilkaisemassa Xingin idea kirjailluista tarinointilapuista.

LO elämäni miehet

2010-07-21T21:23:00.000+03:00

Inspiroidu-aasteessa oli aiheena ison kuvan käyttö työn taustana. Olen jokin aika sitten skräpännyt tällaisen leiskan, ja se löytyy täältä. Nyt ei ihan yhtä suurta kuvaa ollut joten A4-tuloste sai kelvata. Halusin leiskan pitää suht ilmavana, koska se on tuon kuvan henki.

Leiskassa on tehty ompelemalla koristeet, luvassa piakkoin selkeät työohjeet! Aionkin muuten julkaista nyt blogissani tiuhaan erilaisia skräppäysvinkkejä, joten kannattaa pysyä kuulolla - seurassa pieni teemakuukausi. ;o)

LO Karvakuonojen mini kolmikko

2010-07-13T22:04:00.000+03:00

Inspiroidu-haasteessa oli aiheena trio. Pari päivää hauduteltuani tajusin, mistä tämä pitä tehdä. Tämmöinen tuli:

Eli kuvassa meidän kisupentue viime talvelta. Tuo keskimmäinen kaunotar asuu siis edelleen meillä.

Jos tässä nyt jotain haluaisi muuttaa, niin pienempi otsikko olisi mieleen. Olisi pitänyt ensin kiinnittää koristeet ja sitten vasta otsikko, jotta näkee oikeat mittasuhteet, mutta kun otsikko meni ensin ja alaosasta ei ollut selvää visiota. No, tällä mennään, muuten tää on ihan mieleinen. Ei se niin vakavaa ole, se on vain skräppäystä. ;o)

OHJE Tuunattu treenipaita

2010-07-11T23:20:00.005+03:00

Heipparallaa!

Mikä on lomalla mukavampaa kun tuhertaa vähän ompelukoneella vanhasta uutta? Puuhapete siivosi kaappejaan, ja sieltä tuli säkillinen hylättyjä T-paitoja. Katselin tässä joku päivä treenipaitoja kaupassa, mutta kovissa hinnoissa on rätit urheilukaupan alessakin. Keksin sitten tuunata vanhasta uutta. Lopputulos on omasta (ja naapurin) mielestä tosi onnistunut, joten väsäsin kunnon ohjeet tänne. Tää on helppo! Takuulla onnistuu!

OHJE: 2-in-1 treenipaita

***

1. Tarvitset kaksi suoraa, äklöä T-paitaa. Semmoisia joissa naiset näyttää mahdollisimman epäseksikkäiltä. Vartalo-osaan tuleva pusero voi olla tehosteena käytettävää puseroa suurempi, mutta samankokoisetkin käy. Nämä ovat noin miesten kokoa S. Sinisen sain lahjaksi eräältä teksasilaiselta professorilta, joka oli eläköitymässä ja muuttamassa kalifornialaiseen Sea Ranch -nimiseen harmaiden panttereiden keitaaseen ja halusi innoissaan antaa muistoksi ko. ihanan paidan. Toinen on siippani mulle niinikään Teksasista työmatkalta tuliaisiksi tuoma paita, joka on ostettu jostain rodeo-showsta. Paita on värjätty paikallisella mutavärillä ja ihastuttavat kuviot esittävät muun muassa käärmettä. Mainitsinko jo, että inhoan oranssia? (Tämän jälkeen kävimme kehityskeskustelun ja sovimme, että tuliaiset ostetaan jatkossa aina lentokentän tax free -kempparista.) Molempia on käytetty alle 5 kertaa.

***

2. Se paita, josta haluat varsinaisen tunikaosan, leikataan näin. Taita paita ensin pituussuuntaan kahtia, jotta saat leikattua symmetrisesti kaula-aukon (johan treenatessa tukehtuis tommosen kinttanan kaula-aukon kanssa). Muotoile hiha viistoon ja kaarra vielä uudestaan, niin että sekä kainaloon että yläreunaan tulee suora kulma (kun avaat taitoksen, niin leikkaamasi reuna on suora myös taitoksen kohdalta.

***

3. Toisesta paidasta tulee helmaresori ja pääntien huolittelu. Taita paita helmasta kaksinkerroin (koska resori on kaksinkerroin). Leikkaa sopivan levyinen kaitale, saumanvaraa tarvitaan 1 cm. Leikkaa kaitale taitetun reunan suuntaisesti suoraan - vanhojen paitojen helmat ovat yleensä venyneet muodottomiksi, kuten tästä näkee. Leikkaa suoraan sivusauman poikki, jotta et silppua tuota helmakaitaletta, tarvitset sitä myöhemmin. Säästyneessä helmakaitaleessa olisi hyvä olla n. 1,5 cm kangasta käänteen saumasta ompeluvaraksi, siisti kaitale sen levyiseksi saksilla.

***

4. Mittaa lantiolta puseron alaosan sopiva koko. Ihan käsivaralla katsot, riittääkö paita vai nipsaistaanko pois. Käännä nurinpäin ja ota toisesta sivusta pois kaistale. Tämä olisi sopinut sellaisenaankin, mutta koska paidat oli samankokoiset, kavensin vähän resoria, jotta saan kevyttä rypytystä tunikan helmaan. Käännä tuubiksi ommeltu resori sitten oikeinpäin ja taita risareunat yhteen ompelua varten. Ompele puseroon hieman venytettynä, eli kaitale kokoaa vartalo-osan väljyyttä hieman.

***

5a. Aseta helmakaitale pääntielle olkasauman kohdalta niin, että pääntien reuna mätsää helman tikkaukseen. Valitse sopiva ommel, minä käytin hunajakenno-ommelta, mutta mikä vaan käy. Mulla oli tarkoituksena tehdä sellaista risan ja kulahtaneen näköistä jälkeä, lanka sai erottua jne. Laita koneelle (käytä vapaavartta) kohdistaen paininjalan oikean reunan leikatun reunan kanssa ja laske myös neula alas. Venytä alempaa kaitaletta kohtuullisesti mutta älä paitaosaa, ja kohdista reuna tikkauksen kanssa.

***

5b. Kohdista pieni pätkä ja kiinnitä reuloilla, omepele venyttäen alemman kaitaleen mukaan. Ohjaa kohdistaen paininjalka koko ajan leikattuun reunaan (katso paininjalan oikeaa reunaa, älä neulaa). Pysäytä aina neula alhaalla ja kohdista ja neulaa taas seuraavat 15 cm, koko pääntien ympäri.

***

5c. Kun pääset ympäri, taita ylimääräinen kaitale jo ommellun alle ja ompele tismalleen taitokseen asti, ei kuitenkaan sen päältä.

***

5d. Ompele suoralla taitoksen kohdalta ja leikkaa ylimääräinen kaitale pois.

***

5e. Valmis pääntien näyttää tältä.

***

6. Huolittele hihan reuna samalla ompeleella kuin pääntie. Käytä paininjalan reunaa taas mittarina.

***

7. Paita näyttää nyt tältä. Jos et tykkää perhoshihoista, voit käyttää paitaa näinkin.

***

8a. Mittaa sekä etu- että takapuolen hihasaumoista 10 cm olkapäältä. Leikkaa 11 cm pala kuminauhaa.

***

8b. Taita kuminauha kahtia ja merkitse nupparilla nauhan keskikohta. Kiinnitä sitten päät kuvan mukaisesti äsken mittaamiisi kohtiin.

***

8c. Ompele nauha kiinni venytettynä, toinen käsi ohjaa koneen takaa. Käytin suoraa ommelta, mutta näin tehtynä nurjalta puolelta sauman päälle ei lopputulos ole kovin suora. Juhlavaatetta varten rypytysnauha kannattaisi esim. ommella pelkkään saumanvaraan hihan ollessa taitettuna sisäänpäin tai tehdä sille ihan oikea nauhakuja.

***

8d. Rypytys näyttää tehtynä tältä, nurjalta puolelta siis tietenkin ;o)

***

9a. Ihaile valmista paitaa etupuolelta...

***

9b. ...ja takapuolelta.

***

10. Poseeraa ylpeänä ja ikuista tuotos vaikka skräppisivua varten...

...ja tietysti myös blogiin!

Tämä paita lienee vielä kivemman näköinen, kun se on käynyt kerran pyykissä ja kuivausrummussa, ja pääntien ja hihan reunat alkavat vähän rispata ja kääntyä rullalle. Oivan ja mieleisen puseron sain tästä lenkkipolulle, jatkan ehdottomasti tuunailua T-paitaläjän kimpussa.

Puuhapete oli muuten sitä mieltä, että lenkkipolulla näyttäisi hyvältä, jos tuohon olis tuunattu vielä yksi H ja yksi S... ;oDDD

Toivoisin nyt oikein paljon kommentteja

paitsi puserosta niin tästä postauksesta, koska tämmöinen ohje on aikas työläs tehdä tänne blogiin kaikkine kuvineen ja selostuksineen. Eli onko blogin lukijoilla iloa tällaisesta yksityiskohtaisesta ohjeesta vai postaanko jatkossa vaan lopputuotoksia?

LO Äidin oma hetki - Mommy's me time

2010-07-05T00:14:00.003+03:00

Sujuu vaikkapa tällaisissa merkeissä, kuin tämä Scraproomin viikkohaasteeseen tekemäni leiska kertoo:
Mommy's me time can be for example what my Scraproom weekly challenge entry LO suggests:

Haasteessa piti käyttää kangaskukkia. Tykkään itse kyllä leiskasta, mutta kolme vaiko neljä iltaa tämä vaati. Yhden illan taistelin kuviopaperin kanssa, Glimmer Mist ei kuivanut millään ja paperi turposi ihan muodottomaksi. Nauhojen pujottaminen se vasta kestikin. Siivet on tehty paisley-kuvioisen chipboard-koristeen keskiosasta. :o) Kannattaa katsoa materiaalejaan ennakkoluulottomasti!
The challenge was to use fabric flowers. I like it, but it took me three evenings to get finished.

Lisäys: Rub-ons ruudukko on mun tuloslista, eli otan aikaa lenkin tietystä juoksuosuudesta ja kirjoitan ajan tuohon. 18 minuuttia on jo lyhentynyt 13 minuuttiin ja lenkkikin vähän jo pidentynyt. ;oD

Mä oon niin äijä!

2010-06-29T20:44:00.000+03:00

Pidemmittä puheitta, tämmöinen tuli väännettyä eilen illalla, kun ei taaskaan malttanut mennä nukkumaan ajoissa:

Eli sivu käsittelee sitä, kuinka tämä niin sanottu "one track mind" rakentuu ihan pienestä asti. ;o)

Periaatteessa ihan kiva, simppeli sivu, vähän painottuu oikealle kun menin taas kiinnittämään kuvan ensin ja sitten vasta mietin loput elementit. Tiketin laittaminen alareunaan olisi tasapainottanut, mutta kun tuohon kohtaan tuli pieni ja ihan huomaamaton liimatahra, joka sitten ärsytti kuitenkin sen verran, että piti peittää tarralla. Otsikon kanssa oli puurtamista, kun leikkelin myös vaalean turkoosit (melkein valkoiset) shadow-kuviot, mutta ne ei loppujen lopuksi mahtuneet... Tarvitseeko joku isoa äijä-tekstiä otsikkoon? En heittänyt kirjaimia pois vielä.

Alareunan kuviopaperin valitsin sen blackhorsekalsarityylisen kuosin perusteella. Kaikki paperit on äijäaiheisista paperisarjoista. XY-doodlaukseen sain idean, kun tajusin että punaisen paperin kuvio oli tyylitelty Y-kirjaimesta.

Journalingiin olisi voinut vielä lisätä, että pojan paita on litimärkä kuolasta, kun hän pärisyttelee niin kovasti (katsokaa ilmettä), mutta tajusin vasta jälkeenpäin. Ehkä tuunaan leiskaa vielä vähän?

Rustiikkis-taiteellinen sivu

2010-06-26T13:24:00.000+03:00

Väsäsin tätä sivua eilen illalla, ja mieheni kävi katsomassa, kommentoiden: "Kas sullahan on tulossa siinä kiva rustiikkis-taiteellinen sivu!" ;oD

Edellisen leiskan suhteen olin ehkä vähän (liian?) itsekriittinen, tässä on nyt kuitenkin enemmän sitä tyyliä, jota edellisessä jo tavoittelin.

Eli twistaillen mennään inspis-haasteessa, jonka aiheena oli henkeäsalpaavan kaunis. Leiska on luonnoksen pohjalta mutta käännetty.

Otsikon leikkelin hohtavasta gemstones-kartongista slicellä. Kirjainten vaihtumiskohtia naamioin strasseilla. Glimmermistillä, guassivärillä ja akryylimaalilla on tehty roiskeita, joita tehostettu vielä Glimmer Dotseilla.

Tähän upposi taas ihan hirveästi aikaa, vaikka leiska ei ole kovin ihmeellinen. Mutta paksujen maalitäplien kuivumista piti odotella, slicen liiman kuivumista, vaihtaa uusi terä, jne, jne. Glitterillä kirjoitettu otsikko tuli tehtyä noin kymmenen kertaa... alla olevassa kuvassa glitteri vielä märkää. Mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tuomiolla ;o)

2010-06-24T11:39:00.002+03:00

Valitettavasti minulta meni Leikkaa&Liimaa sivu suun, koska sekä minä että lapsukainen sairastettiin kotona. Olisin ehkä pysynyt tolpillani tapahtuman ajan, mutta ei olisi ollut oikein muita kohtaan lähteä sinne tartuttamaan. Ette usko kuinka paljon harmittaa!!

Tämän viikon Inspiroidu-haaste kehotti hyödyntämään keittiötarvikkeistoa skräppäyksessä. Hyödynsin omassa työssäni sablonina kakkupaperia, suihkuttelin Glimmer Mistiä ja siitä paperiin tuli pitsimäinen kuvio. Tarkoitus oli käyttää myös varsinaista kakkupaperiakin, mutta se oli erittäin vahvasti hapollista, joten piti muuttaa suunnitelmia. Lisäksi kahvinsuodattimesta ja leivinpaperista on tehty kukka sekä perhonen. Viimemainittujen materiaalien käyttö lävistimissä aiheutti pienimuotoisen katastrofin, folio sen sijaan oli ok.

Tämän leiskan myötä totean, että minut on tuomittu olemaan skräppäystyylini vanki. Siis juttu menee näin. Olen ihastellut noita Webster's Pages -skräppipapruja ja niistä tehtyjä ihania shabby-tyylisiä sivuja. Kun Scraproomin kuukausipakissa maanantaina kolahti pläjäys juuri noita papruja, ja vielä aivan super ihanaa organzaruusunauhaa, piti heti ruveta tekemään. Tässä on kaikki ainekset romattiseen tyyliin, on Glimmer Mistiä, glitteriä, ruusuja, organzaa, kakkupaperia, vaaleanpunaista journalingläpykkää, Distress Inkiä, jne. Mutta mä en siis vaan osaa, tämä on kyllä ihan mun näköiseni leiska, mutta ei yhtään sitä, mitä kuvittelin tekeväni. Osaatteko sanoa, mitä tyylisuuntaa tämä edustaa?

Kumoan siis aiemmin esittämäni hypoteesin, että tarvikkeet muokkaisivat skräppäystyyliä... näköjään minä teen takuuvarmasti omalla tyylilläni, oli tarvikesetti tai aikomus mikä tahansa.

Noita organzaruusuja ei voi muuten liikaa kehua. Ne muodostaa noin sentin korkuisen röyhelön, mutta menevät ihan litteäksi painettaessa, eli litistettynä paksuus vastaa normaalia chipboard-koristetta. Olivat mulle uusi tuttavuus, nekin siis Scraproomin pakissa.

Kadoksissa...

2010-06-18T11:56:00.000+03:00

Ihan pieni postaus tänne elonmerkkinä - en ole kadonnut minnekään vaan reissannut työmatkoilla ja potenut kovaa kiirettä töissä. Työ on maistunut mukavalle, joten olen pihistänyt illan hetkistä muille asioille kuin skräppäykselle. Pieni skräppäystauko (kolmisen viikkoa jo, auts) on siis ollut, eikä mitään uutta postattavaa. Päivityksiä on kesän aikana luvassa vähän harvemmin, koska myös taloprojekti tulee ottamaan aikansa (hui kauhistus jo etukäteen kun ajattelee tulevaa muutto- ja asunnonmyyntirumbaa).

Monta hyvää kuvaa on kyllä jo odottamassa Leikkaa & liimaa -workshoppia, siellä nähdään!

Nauttikaa kesästä - tämä pikku söpöliinikin tässä näyttää mallia! ;o)

Filosofointia: kortit vs. skräppäys

2010-05-26T22:27:00.000+03:00

Kiitoskortti Slicellä

Piti tehdä kiitoskortti, joten kaivoin Slicen taas esiin. Think Pink -muistikortilta löytyy kahden kuvion yhdistelmä, jota halusin kokeilla. Tämä kukka on nyt 3" koossa leikattu, päälle laitoin pöydällä lojuneen kolmiulotteisen ruusukokeilun. Alunperin suunnittelemani tausta ei sopinut ollenkaan, mutta tämä Tiimarin valmiiksi painettu korttipohja osui käteeni, ja sopi asettelultaan ja väreiltään kuin nenä päähän. Leikkasin sitten Slicellä vielä lehdet, ja korostin glitterliimalla, jolla myös toteutin tekstin. Kortti on mielestäni tosi kivan näköinen livenä, mutta en saanut sitä kuvattua niin, että se näyttäisi hyvältä.

Miksi mä skräppään?

Korttien tekeminen ei ole mun juttu, olen ehdottomasti skräppääjä. Tämä on ihan kiva ja sen tekeminen oli ihan kivaa, mutta siinä se - ihan kivaa. Skräppäyksessä on jotenkin tunteet enemmän mukana, se on terapeuttista, reflektoivaa, siinä käy läpi kuvattua tilannetta, skräppäyksen kohteena olevaan henkilöön tai asiaan liittyviä tunteita.

Ehkäpä kortteilussakin monella on näin, jos kortin saaja on läheinen ja/tai kortti juhlistaa jotain tosi spesiaalia asiaa. Mulle lapsen ekojen synttärikutsukorttien väsääminenkin oli sellaista pakkopullaa, että ne jäi lähettämättä... kortit sain valmiiksi mutta sisäpuoli ja osoitteiden kirjoittaminen oli jo ylivoimaista... liimaan niihin ensi vuonna kakkosen ja olen aikaisemmin liikkeellä.

Skräppäyksessä mulle tärkeää on journaling, jokainen sivu kertoo jonkin pienen tarinan. Tarina voi olla tekstissä, mutta joskus esim. pelkkä kuva ja otsikko tai koristeiden teema kertovat sen - ilmaisu voi olla monipuolista.

Lapsen juttuja skräpätessä mukana on myös usein ajatus siitä, kuinka hän sitten joskus isona pääsee kurkistamaan lapsuuteensa. Toivon että sivujen tarinat auttaisivat hahmottamaan kuinka paljon hänestä välitetään, ja miten hänen minuutensa on rakentunut kohti sitä, mitä se sitten tulevaisuudessa on. Varmasti tulee se aika, jolloin albumit ovat noloja - tosin ehkäpä pojat suhtautuvat enemmän huumorilla tämmöiseen. Ainakin mulle itselleni omien lapsuusalbumieni katselu herättää monenlaisia tunteita. Ne tunteetkin on muuttuneet ajan myötä (you know, on aika jolloin häpeää omia koulukuviaan ja aika, jolloin tajuaa, miten söpöjä ne ovat, ja että minä se siellä kaikkine persoonallisine piirteineni olen, eikä ne piirteet ole yhtään huonompia kuin toisten, vaikka teininä niin kuvitteli).

Skräppisivulla voi olla monenlaista funktiota. Haluaisin tehdä enemmän sivuja itsestänikin. Ninarskun tuore sivu kiltteydestä oli aivan mahtava, ja ihailen suuresti myös sitä, että monilla upeilla skräppääjillä on pokkaa jakaa tällaisia henkilökohtaisempiakin sivuja blogissa. Toistaiseksi olen tehnyt vain yhden "book of me"-tyyppisen itsetutkiskelusivun, postaanpa sen nyt tähän vielä uudestaan.

Haluaisin skräpätä joskus jonkun kunnon egonbuustaussivun ("celebrate being me") ja toisaalta kun jonkun törkeä toiminta ketuttaa, niin sellaisen haistattelusivun, jota sisäinen kiltti tyttö ei ikinä uskaltaisi (se sivu ex-kollegoista tussilla piirrettyine viiksineen, torahampaineen ja pirunsarvineen on vielä tekemättä). Joskus haluaisin tehdä myös hiukka feminististä skräppäystä. Haluaisin tehdä sivun siitä, miten törkeä rikos Rihannan "Rude Boy"-video on naiseutta kohtaan, hyi kuinka se kehtaa. Ja Marie Serneholt "That's The Way My Heart Goes" -videollaan ansaitsisi myös oman "hate scrapbooking"-sivunsa.

Mulla on skräppäyksessä, tai siis sen kautta tapahtuvassa ilmaisussa, usein aika paljon huumoria mukana. Veikeä tunnelma, kaksimielinen otsikko, pöhkö aihe, hölmö kuva, nolo stoori. Mikä vaan tekee hommasta vähemmän totista. Toki jotkut leiskat vaativat erilaista lähestymistapaa, jos tarkoitus on tallentaa toisenlainen tunne. Joskus huumori ei sovi herkkään juttuun, vaikka. Kortti se vaan menee jonnekin maailmalle, mutta skräppisivun kanssa voi palata asiaan, tilanteeseen tai tunteeseen yhä uudelleen.

Kun aloitin skräppäyksen, oli se mulle vaihtoehtoinen tapa olla luova ja tehdä käsillä. En pystynyt tuolloin tekemään käsitöitä, ja askartelu tuntui fyysisesti kevyempänä vaihtoehtona sopivalta siihen saumaan. Askartelu askartelun vuoksi ei tuntunut hyvältä idealta, mutta kuvien työstäminen albumiin tuntui järkevältä (enhän ollut saanut kymmenessä vuodessa yhtään kuvaa albumiin, edes hääkuvia). Ja samaan saumaan putosi se Strömsö-ohjelmakin, joka sai mut todella innostumaan ja tarttumaan toimeen. Tämä muu puoli tuli kun pääsin sisälle hommaan ja tajusin että se on taidetta, näperrystä ja itseilmaisua, elämän dokumentointia ja syvimpien syövereiden tutkiskelua samassa paketissa. Ja kun siinä ei oo sääntöjä, voi jokainen tehdä omalla tyylillään.

Siks mä skräppään. :o)

Päivän posti silppuriin

2010-05-25T22:46:00.001+03:00

Edellisessä Inspishaasteessa oli aiheena käyttää päivän posti skräppäykseen. En saanut omaani ajoissa valmiiksi, kun oli taas niin säätöä tämän tekeminen, mutta postataan se nyt tähän kummiskii...

Eli mikäs monsteri se pojua pusuttaa, no tietty isi jonka naama on sutattu. ;o)

Postia on käytetty siis otsikossa ja kaarisuluissa, näissä siis kahta eri kirjekuoren sisäpuolikuviota (arkistoitavaksi tarkoitetun postin materiaali näytti olevan happovapaata). Toinen oli harmaata ja toinen mustaa, mutta otsikko maastoutui sulkuihin (jotka oli tarkoitus alunperin laittaa toiseen kohtaan...), joten lähdin korostamaan otsikkoa eri tavoin... Leikin myös uudella Slicelläni, jonka kuvassa näkyvä {isompi muru} lahjoitti mulle äitienpäivälahjaksi... tein intona liian suuria kirjaimia, koska ne näytti hyvältä, mutta eihän ne mahtuneetkaan kun muutin sommittelua. Joten innovatiivisesti joka toinen eri värillä (souffle-kynä ja distress ink apuna) ja sopu sijaa antaa -meininki. Vielä se tartti jotain, koska oranssilla korostetut maastoutui nyt taas taustaan, gr. Ei kun glitteriä tuutin täydeltä. Sticklesillä piirsin reunat ja keskelle marketin glitterliimaa, jossa on vähemmän hilettä. Ja kuinkas satuinkaan zoomaamaan juuri siihen kohtaan, jossa glitteri oli tursahtanut vähän yli (h-kirjain)...

Slicen toimivuutta testasin myös muoviin, jota oli erään mainoksen yhteydessä. Voi että mä inhoan suoramainontaa, mutta kun sitä on niin hankala saada kiellettyäkään. Kaiken sen mainonnan lähettäminen on ihan turhaa rahan haaskausta ja ympäristön kuormitusta. Jos jotain haluan tilata, etsin netistä tai menen kauppaan. Oikeastaan taidan vähän jopa boikotoida suoramainontaa harrastavia firmoja. Slice leikkasi ohutta muovia ilman ongelmia. Kuviota väritin vähän mustetyynyllä, jotta erottuisi. Nuo rypyt ei johdu Slicestä, vaan muovi oli alunperin rypistynyttä.

Myös family-teksti on yksi ihan ekoja Slice-harjoituksiani. Slice toimii ohuiden materiaalien kanssa hyvin, kunhan liima on tuoretta ja tarttuvaa. Eli se lasiin laitettava liima-aine muuttuu vähemmän tarttuvaksi kun laitetta käyttää ahkerasti, joten se on hyvä uusia välillä. Kunhan leikattava matsku on kunnolla alustassa kiinni, laite leikkaa erinomaisesti. kun postissa vähän rypistynyt kirjekuori ei enää tarttunut lasiin, sen kyllä huomasi, ja liiman saattoi uusia. Muutenkin laite on oikein helppokäyttöinen ja pienetkin kuviot (reilun sentin kokoiset kirjaimet) sai leikattua ongelmitta.

Vähän tässä on villi meininki, mutta tuli nyt tehtyä raisumpi sivu poikien hullutteluhetkestä. ;o)

Kaikki hyvin.

2010-05-13T16:20:00.000+03:00

Inspis-haasteen teemana oli skräpätä aiheesta "oikeilla raiteilla" tai kun kaikki on kohdallaan. Ensin ajattelin, että tämä haaste ei ole ollenkaan mun juttu... en sikäli ettenkö olisi elämääni tyytyväinen, mutta on niin monta projektia kesken, että tuntuisi teennäiseltä tehdä leiska - mutta muistan tämän haasteen kun projektit saadaan maaliin. Mutta eilen illalla älysin tämän tunteen koskettaneen muakin varsin syvältä, eli kun ei ensin voinut olla varma siitä, onko kaikki hyvin. Joten skräppäsin siitä varsin tärkeän leiskan.

Alemmassa kuvassa tuore isä katselee nukkuvaa vauvaa, toisaalta ihaillen ja ihastellen, toisaalta mielessä taka-alalla ajatus "hengittääkö se?". Meikäläinen vieressä (jeps, maha ei tosiaan katoa synnytyssalissa ja jalkojen turvotus vaan paheni) koittaa elpyä.

Twistasin kyllä, jos joku ei tunnistanut. Mulle twisteissä on vähän ongelmana se, että otsikolle ja journalingille on suht vähän yleensä tilaa, ja kuvillekin on usein vähemmän tilaa. Tässä jouduin muuttamaan mittasuhteita aika paljon, koska kuvat olivat isompia ja toinen vielä pystyyn rajattu, otsikko pidempi (mä en osaa keksiä yhden sanan otsikoita), ja tekstiä enemmän. Nytkin jouduin karsimaan tekstiä, että sain sen mahtumaan tuolle alueelle. Twisteissä on usein paljon tyhjää tilaa, ja siihen jouduin lisäämään koristelua, koska leiska olisi muuten ollut epätasapainossa. Joskus näen valmiin lopputuloksen jo aloittaessani, mutta tämän leiskan kanssa työskentely oli pala palalta hahmottuvaa, enkä tuota tasapainotusta osannut ennakoida. Laitoin koristeiksi lintuja, koska niitä oli luonnoksessakin, niin voi argumentoida että ne on luonnoksesta poimittu, vaikka vähän eri paikassa. Valitsin toteutustavaksi ääriviivojen ompelun, koska luonnoksessa tuossa oli tyhjää. Pilvet jäi käyttämättä aiemmasta Näin se käy-leiskasta, johon ne eivät mitoitusvirheen takia sopineet. "Palloja" sirottelin vähän hajalleen topisistaan, koska juuri niin kuin luonnoksessa ne olis menneet tuon vauvan päälle... Mulla ei ole piparkakkuleikkuria, joten käytin erilaisia kuviosaksia.

Johtoajatuksena mulla oli mätsätä papereita mahdollisimman vähän. Tykkään hirveästi ns. "anything goes" -tyylistä. Kaivelin silppulaatikkoa ja sekalaisia lehtiöitä. Mun "all in one" -tyyliin sopii myöskin pläntätä glitterliimaa sinne tänne, hehe. Leiska on tilataloudellinen, eli kaikki kohotarroilla olevat koristeet on keskilinjan vasemmalla puolelle. Näin leiskan kainaloon mahtuu 6x12" sivu. Käytän 1 mm paksuisia tarrapaloja, mutta niitä on joissain kukissa kaksi kerrosta. Paksummista tarrapaloista olen luopunut skräppäyksessä, käytän ne pois korttiaskarteluissa. 1 mm pala ei tee tietenkään yhtä näyttävää efektiä kuin 2 tai 3 mm pala, mutta sopii mulle.

Aiemmin oli juttua makuasioista, kartongin käyttämisestä ja sivujen tukevuudesta. Tuo taustana käyttämäni Crate Paperin papru oli napakkaa laatua, mutta piti silti laittaa kartongille se. Trimmasin sivua vähän ja valitsin kartongin värin valokuvan taustan mukaan. Kartonki tuo siis visuaalista ilmettä sivuun eikä "mene hukkaan" kuviopaperin takana piilossa. Mulla on tän tyylinen reunus sivuissa aika usein.

Tuleva *kurssini* (seuraa blogia... ;o) lisää infoa tulossa) on ohjannut mun skräppäystäni melko paljon tämän kevään, positiivisella tavalla. Mietin mitä asioita haluaisin kurssin osallistujille demonstroida, ja teen leiskan tai useitakin, joita voin käyttää myös esimerkkinä. Tässä mulla oli ajatus näyttää, että papereista, jotka eivät mätsää keskenään, saa ihan hienoja leiskoja (siis ainakin itse tykkään tästä leiskasta). Voi skräpätä luovasti ja hauskasti, vaikka ei omistaisi täydellisiä pakkeja viimeisimmistä ja trendikkäimmistä designer-papereista. Olen tehnyt useampia sivuja myös esimerkiksi vain saksia käyttäen, ajatuksena innostaa kurssilaisia uskomaan, että kaikkea kivaa voi tehdä, vaikka ei omistaisikaan diecut-leikkureita yms. Tai en käytä ostoaakkosia lainkaan, tai teen kaikki koristeet itse. Tai duudlailen ihan hirveesti. Kaikkea kivaa on luvassa... ;o)

Ruusuja kolmiulotteisesti

2010-05-10T22:48:00.000+03:00

Blogeissa on ollut muutama viikko sitten juttua itse tehdyistä paperikukista. Inspiroidun minäkin tuotekehittelemään omaa kukkasniksiä, ja tein tällaisen kortin äidille:

Kukkasissa on käytetty keltaista ja punaista kartonkia (kierrätetty mapin "välilehtiä"). Olen varsin tyytyväinen tuotekehittelyn tuloksiin. Kimalleliimaa tursotin ihan estoitta tuohon, kun se on yleensä niin lurua ja kuivuu kirkkaaksi, alla olevassa kuvassa siis vielä kosteaa... näyttää hassulta, mutta lopputuloksessa ihan kiva. Lehdissä on muutenkin spreijattu kullan värisellä ja pinkillä peitevärillä.

Jostain netistä bongasin idean tuohon kukkaruukun malliseen korttiin ja sävelsin vähän omasta päästä.

Tutoriaalia ruusujen teosta panttaan kurssille ;o)

Jatketaan söpöilylinjalla

2010-05-08T22:24:00.000+03:00

Tässä leiska, jonka tein edellisviikolla. Tämä kuva on ollut tosia vaikea mulle skräpätä, kun se on niin spesiaali, ja teetin siitä jo kesällä tämän suurennoksenkin. Tuli sitten hirveä rima alkaa skräpätä sitä. Päätin sitten ryhtyä vaan hommaan ja toki kuvan koosta johtuen tässä on vähemmän skräpättyjä elementtejä ympärillä. Ja siis kun aiemmin niistä paperien organisoinneista oli juttua, niin tämä ja edellisen leiskan papru ovat shabby-lokerosta. ;o)

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin albumikriisistä. Olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa albumin metsästykseen (jos omalle ajalle laittaisi hintaa niin olisi voinut ne isot postikulut ja tullit maksaa ihan suosiolla). American Craftsin postbound-kansio oli ihan hyvä vaihtoehto, mutta kun noita arvioita netistä luin, ja koitin nettikauppojen kuvista vertailla, niin päädyin kuitenkin siihen We R Memory Keepersiin. Olen löytänyt pari kauppaa, jotka niitä myyvät EU-alueellakin, mutta homma on vielä kesken. Yhdessä postikulutkin olivat asialliset, mutta kun lisäsin kolmannen albumin ostoskoriin niin postikulut pomppasi yli tonnin! Hui! En uskaltanut tilata tuolta mitään, siis jokin bugihan siinä on järjestelmässä. Lähetin sähköpostia kauppaan, katsotaan mitä sieltä kerrotaan. Raportoin sitten kun saan albumihankinnat tehtyä, ja kerron kokemuksia...

Anna pusu!

2010-05-06T22:24:00.000+03:00

Uutta blogissa: yllä olevasta linkistä pääset sivulle, johon olen koonnut kaikki tämän vuoden sivut ja lisään uusia sitä mukaa kun tulee.

Osallistun Inspiroidu-haasteeseen tällä työllä, haasteena siis käyttää isoa alkukirjainta. Pohjana käytin kyllä twist-luonnosta, mutta tämä taitaa olla sen verran kaukana siitä, ettei twistaamisen kriteerit täyty.

Aloitin kuvien muokkaamisella mustavalkoisiksi. Kuvissa oli kaikkea sälää taustalla (mm. kirkkaanpunainen kauppakassi ja appelsiineja tarjottimella), rumia ikkunankaihtimia, maustepurnukoita, ja nenäkin kiilsi molemmilla... Mustavalkoisuus ja rajaaminen auttaa asiaan kummasti. Tykkään rusetin runsaudesta ja muodosta koristeena, mutta en yleensä viitsi laittaa niitä, kun solmukohdasta tulee niin paksu. Tähän piti kuitenkin saada rusetti. Sivun oikea puoli aiheutti hirveästi päänvaivaa ja tuskailin tuntitolkulla sen kanssa. Kokeilin tehdä tuota sydäntä kuultopaperista, ja tutkin muut mahdolliset muodot. En luovuttanut, ja löytyihän se mieluisa ratkaisu lopulta.

Ja kommentit ovat edelleenkin erittäin tervetulleita! :o)

Leiskanen ja albumikriisi {help!}

2010-05-03T22:39:00.000+03:00

No niin, ensin uunituore leiska, tämmönen:

On kovin erilainen kun alunperin piti, johtuen kämmäyksestä journaling-tekstin kanssa. Tekstistä tuli liian korkea, kuvapläjäyksen piti olla alunperin alempana ja tipujen yläpuolella leijailla pilviä. Tekstissä pieni suttukin, mutta totesin, että korjausyritykset saisivat pahempaa tuhoa aikaan, joten suttu sai jäädä.

Ja sitten, pari päivää sitten tuuletin täällä leiskojen organisointia, vain bongatakseni yhden albumillisen niitä lisää tänään olohuoneessa. Siis inventaari on todellakin akuutisti tarpeen. Mutta siis eilen metsästin netistä sopivaa albumia, koska Tiimarin albumi levähti tämän leiskakuorman alla ihan alkuunsa. Siis Tiimarin albumit ovat ihan ok perusalbumeja, ei siinä mitään. Mutta ei ne tuollaista 50 leiskan satsia vedä, ei.

Löysin sitten täydelliseltä vaikuttavan post bound -albumin, We R Memory Keepersin Linen cloth, ja se on tämän näköinen:

(Kuva Scrapbooks.com-kaupasta http://shop.scrapbooks.com/wr-70375-4.html)

Niitä on kauniissa väreissä, ja uskoisin tämän olevan todella kestävä, sillä tuo selkämys on kova. Tämä on ainoa mitä löysin kovalla selkämyksellä ja kangaspäällysteinen. (En halua tekonahkaista.) No, mikä on ongelma? Scrapbooks.com on tietääkseni ainoa kauppa, joka näitä myy netissä, hinta 31 $ plus isot postikulut... ja kun muutaman muovitaskun siihen päälle tilaa niin johan napsahtaa tullikin. Ja mä kun tarvitsisin samoin tein useampia. Jos noin suolaisen hinnan albumeista maksaa, niin olisi ainakin kiva tietää, jos jollakulla olisi kokemuksia ko. albumista. Tietääkö joku tästä firmasta enemmän, onko tuo albumimalli ollut myynnissä kauan? Haluaisin mielellään sitten jatkossa samanlaisia lisää...

Edullisempi on Colorbökin kangaskansio, joka näyttää ihan kivalta ja lupaa vetää jopa 70 muovitaskua. Tästä albumista ei kyllä löydy kunnon kuvaa netistä, siis että näkyisi tuo selkämys. Samoin arveluttaa tuo "expandable spine".

Eli kaipaisin nyt neuvoja ja kokemuksia albumeista. Tämä on ihan tuskaa! Pakkohan nuo on johonkin laittaa.

Minulla on American Craftsin Modern Album -rengaskansio, joka on ihan helmi. Löytyykö vastaavaa jämäkkää plaatua ja koruttoman tyylikästä muotoilua post bound-kansioissa?

Auttakaa!

Pagemaps-versiointia

2010-05-02T21:30:00.002+03:00

Laura haasteli muitakin skräppääjiä tekemään Pagemaps-sivuston huhtikuun sketsejä. Xing ja Laura aloittivat tuplaletteristä, ja Laura ja Baula ovat jo tehneet ison pläjäyksen sivuja. Mulle natsasi tuo toinen sketsi, joten toteutin sen.

Ja mun leiska on tällainen:

Piti vähän irrotella sketsin palasia toisistaan, kun halusin vähän rennompaa lookia. Eli tätä ei ehkä ensi näkemältä yhdistä, mutta samat elementit on kuin leiskassa, olen vaan irrotellut tiukasta ruudukosta niitä. Toisena iltana nettiyhteys oli poikki (kisut juoksee johtojen seassa ja pitää selvittää, mikä johto on löysällä vai pitäiskö buutata boksi). En sitten päässyt tsekkaamaan luonnosta viimeistelyvaiheessa, mutta aika hyvin nuo napit ja kukat meni paikalleen ulkomuistista. Ihan ok vaikka nuo leimailut meni vähän köpösiksi. Otsikosta tykkään ihan sikana, siis tuo käsinleikattu kaunokirjoitus on niin kiva, ja vihdoin toteutin sen.

Samaten tykkään, että sain otsikkoon käytettyä ihan noita harrastuksen alkuvaiheessa ostamiani mustia vinyylitarrakirjaimia... Jotenkin kun hankki "oikeita" skräppäystarvikkeita (siis ns. designer-merkkitavaraa, tosin yleensä alesta ;o) pakkeja lukuunottamatta...), niin jotkut aluksi ostetut matskut on tuntuneet tylsiltä, enkä ole niitä käyttänyt. Nyt olen järkkäillyt kamojani ja katsonut kaikkea uudella silmällä. Eli uusi mottoni on, että ei ole koiraa karvoihin katsominen - jos se toimii, niin ihan sama mitä merkkiä se on. Tunnen suurta riemua, kun saan hyötykäyttöön jotain matskuja tai tarvikkeita, jotka on jo jääneet syrjään uusien ja hienompien matskujen tieltä. Vähän niinkuin Lauran "pakkien nitistys", saimpas tämänkin orvon tarrasetin tuonne käyttöön. ;oD

Nyt muutes tajusin, että vihreiden softiskukkien keskeltä puuttuu bradsit... hehee... täytyy vielä tuunata nekin paikalleen.

Skäppäysinventaario & pientä pintaremonttia

2010-05-01T22:31:00.002+03:00

Lapsukaisen 1-v. synttärit lähestyvät ja tästä sain kimmokkeen järjestää tähän mennessä tehdyt leiskat albumiin. Olisi kiva laittaa albumi esille synttäreille, tosin en ota siitä mitään paineita. Ja toinen vielä tärkeämpi seikka on, että en pysy kärryillä, mistä olen skräpännyt ja mistä en. Joten leiskat kronologiseen järjestykseen, jotta nään mitä puuttuu.

Siis miten niin puuttuu? No, esimerkiksi pojasta on otettu jokaisen kuukauden synttäripäivänä kuva tarkoituksella dokumentoida miten poju kasvaa. Kuukaudet 3, 5 ja 9 puuttuvat edelleen, kun olen tehnyt sivuja siinä järjestyksessä, kun on inspiraatiota pölähtänyt. Samoin on kivoja tilanteita ja juttuja, joista haluan tehdä sivun. On skräppäystä odottavia kuvia. Eli skräppäys ei etene kronologisessa järjestyksessä. Mutta kun pienen ihmisen kasvua seurataan, niin haluan kronologisessa järjestyksessä leiskat albumiin. Ja olisi kiva saada vanhat kuvat skräpättyä, niin voisi skräpätä enemmän tässä hetkessä.

Tässä oli aika urakka, sillä leiskoja oli kerääntynyt 44 ja puoli kappaletta, eli siis puolikas on 6x12-kokoa ja muut 12x12". Ja mikä pahempaa, ensimmäisissä tehdyissä leiskoissa oli teknisiä heikkouksia, joten ryhdyin sitten kerralla talkoisiin.

[Seuraa Skräppäyksen Teknistä Informaatiota]
Ensinnäkin, miksei kukaan kerro aloitteleville skräppääjille, että sivu kannattaa kasata aina kartonkipohjan päälle? Kartonkipohjia on nyt tullut myyntiin kotimaisiin ketjuliikkeisiinkin, mutta näin ei ollut aloittaessani skräppäystä. Kuviollista paperia on ollut tuutin täydeltä myynnissä, mutta nou kartonkia. Moni vähän skräpännyt on minultakin kysynyt, käytänkö kaksipuoleisten papereiden molemmat puolet... Siis vastaus on ei, ei, ei. Uskon siis että tämä ongelma on varsin laaja (kyllähän sitä aloittelijana ostaa sitä, mitä kylän askartelukauppa valikoimissaan tarjoaa, kun ei muusta tiedä), joten avaudun aiheesta tässä, niin ei tarvitse ihan kaikkien mennä takamus edellä mäntyyn. Siis jos joku tälle informaatiolle otollista maaperää oleva vaikka eksyisi tänne lukemaan. ;o)

Minusta skräppäyksessä ei ole mitään taiteellisia sääntöjä, mutta muutama häävi tekninen reunaehto on hyvä tietää. Eli nyt seuraa Skräppäys for dummies -osio. Sivu kasataan aina kartongin päälle. Kuviopaperi, edes se napakampi laatu, ei riitä kannattelemaan kuvien ja koristeiden kanssa sivua ryhdikkäänä - eikä näin ollen varsinkaan niin, että kuvia ja koristeita olisi vielä saman paperin kahta puolen. Kaksipuoleisen paperin idea on, että voi tehdä taitteita (esim. palkeenkielen) joista toinen puoli näkyy, tai käyttää osan (yes, se ihana paperi tosiaan silputaan) toista puolta ja osan toista. Tai sitten vain toinen puoli jää näkymättömiin.

Okei, jos olin käyttänyt taustaksi sellaista napakampaa skräppipaperia koko sivun, niin liimasin leiskan siihen valkoiseen suojapaperiin, jota albumin taskuissa on valmiiksi. Huolellisesti, niin ettei valkoista vilku reunoista oikealle puolelle. (Jos sivut on tehty kartongille, ei minusta noita suojapapereita tarvitse leiskojen välissä.) Mikäli kysymyksessä oli se ohuempi tavara, niin ehdottomasti kartongille. Jos on epävarma, niin kartongille. Ja siis laitan sivut taskuihin molemmin puolin taskua, siis kaksi yhteen taskuun.

Toinen horror-seikka. Siis kotimaan kirjakaupoissa myytävät skräppipaperit eivät tosiaankaan ole 12x12" kokoa vaan jotain sinne päin. Niimpä varasin paperileikkurin viereen ja tarkistin jokaisen sivun koon. Trimmasin ne neliöiksi ja liimasin sopivan väriselle Bazzill-kartongille.

Tämä antoi tilaisuuden hieman tuunata alkuvaiheen leiskoja, joissa oma tyyli ja taito ei vielä ollut oikein kehittynyt kun vasta tutustui tekniikoihin. Esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa näkyy vaalenasinisävyinen leiska, joka oli aika laimea. olin siihen yrittänyt saada potkua yhdistämällä kirkkaanpunaisia softistarroja, mutta niille ei ollut kaveria sivussa. Trimmasin sivua reunoista ja valitsin punaisen kartongin taustaksi, ja johan toimii.

Periaatteessa en rupea tekemään uudelleen sellaisia leiskoja, joissa näkyy aloittelijan haparointi, koska minusta kehitys saa leiskoissa näkyä. Mutta päätin, että pieni tuunaus on ok. Esimerkiksi tuosta lammasleiskasta aiemmin tuli sen verran kuittailua, että fiksasin siihen vähän ricrac-nauhaa (kuva yllä).

Kun leiskoja näin paljon tuli pyöriteltyä näpeissä, niin kiinnitin huomiota niiden tukevuuteen. Eli liimalla (Tiimarin, näkyy ylemmässä kuvassa) kasatuissa on paljon ryhdikkäämpi rakenne kuin liimarollerilla (StickIt permanent, näkyy yläkuvassa) tai 2-puoleisella teipillä (Scotch) kasatuissa. Liiman haittapuolena on se, että se voi jäädä pieneksi kohoumaksi isompien pursakkeiden kohdalla, mikä on ikävää sen ohuemman paperin kanssa. Paksumman paperin kanssa ei ole ongelmaa. Samoin uutukainen liima toimii loistavasti, tuota paakkuongelmaa on tullut vastaan nyt, kun tuubi alkaa olla loppupuolella ja liiman koostumus on ehkä jotenkin jämäköitynyt. (Puikossa oleva liima on minusta huonoin vaihtoehto.) Seuraan tilannetta, näkyykö liimakohoumat enää kuivuttuaan... tykkään tuosta tukevammasta rakenteesta enemmän, ei ala liput ja laput repsottaa, kun kääntelee albumisivuja.

Pari iltaa tässä meni, mutta oli vaivan väärti. Nyt on intoa tehdä puuttuvia palasia...

LO Scraplifting Melanie

2010-04-25T17:00:00.001+03:00

EDIT 26.4.2010 Jaiks, mä voitin haastearvonnan! Jippii! Ihanaa, mahtavaa. :o)
Edit April 26, 2010 Yay, I won the drawing. Yippee! Great :o)

Scraproomin viikkohaasteessa piti skräpistää joku design teamin tämän kuun pakin inspiraatiotöistä. Tämänkertaiset työt eivät kyllä hirveästi houkuttaneet, vaikka yleensä ne on olleet upeita. Valitsin skräpistettäväksi Melanie Callin työn, ja omastani tuli tällainen:
The Scraproom's weekly blog challenge was to scraplift one of the design team inspiration works for this month's kits. Usually I find the layouts awesome but this time I was not that thrilled. Anyway, I chose Melanie call's BG layout and mine turned out like this:

Melanien alkuperäisessä työssä (alla) ei ollut pitkää otsikkoa eikä tekstiä, joten sovelsin vähän enemmän näiltä osin. Skräpistettyä on kuviopaperin mukaan leikattu kehys, revitty palkki ja taustapalkki, sekä kuvan asettelu.
The original page by Melanie (below) did not include a lengthy heading or journaling so I needed to change the concept a little bit. I scraplifted the frame cut based on the pattern in the paper, the horisontal background block and the torn paper, and the positioning of the photo.

Layout by Melanie Call

From http://www.scrap-room.com/ideas.htm?mm=4&yy=2010

Organisointia

Järkkäilin eilen skräppäyspistettäni uuteen järjestykseen. Lopputulos oli tällainen:

Kaikki tarvikkeet eivät ole vielä järjestyksessä, mutta laajennan lumipallomenetelmällä... kerralla voi tehdä vain sen, mitä yksien päikkäreiden aikana kerkee. ;o) Työkalut kuten lävistimet ja sen sellaiset eivät ole nyt kuvassa, ne on isossa laatikossa. Vasemmassa alakulmassa pilkistää sälää korivaunussa, joka on vielä järjestämättä.

Pöytä kun oli raivattu, niin eiköhän heti ollut joku kisu siinä. Veeran takana on laatikosto, jonka päälle nostin leikkurin. Tämän huomasin huonoksi ratkaisuksi, sillä leikkuri on liian painava nostaa siitä alas aina leikkaamista varten. Punaisten säilytysrasioiden päällä näkyy papereita, tarvitsen laskutason, johon nostan keskeneräisen työn muita osia kun teen. Tämä on myös liian korkealla. Ennen tämä hylly oli matalammalla ja nostin siihen, se toimi. Leikkuri lojui milloin missäkin, esim. printerin päällä sivuvaunussa. Tilan organisointi nopeutti muuten skräppäystä hirveästi.

Valkoiseksi maalattu Ikean lokerikko oli käyttämättömänä toisessa huoneessa. Tämä on ihana, se tulee ehdottomasti jäämään uuteen puuhahuoneeseenikin. Harmi että Ikea on siirtynyt tästä mallista sellaiseen rimpulaversioon. Ylimmässä lokerossa on kyniä, toisessa kuviosakset, ja kolmas kiinni oleva lokero on kaikelle määrittelemättömälle tilpehöörille, joka pitää saada pöydältä pois. Isompi laatikko on korttiaihioille ja toinen teipeille. Iso pitkä lokero on suikaleille. Tykkään!

Onko laastari teippiä?

2010-04-22T20:04:00.000+03:00

Inspis-haasteen aiheena oli tällä kertaa "teippaustalkoot". Pyysin jo viikonloppuna Puuhapeteä tuomaan raksalta niitä kaikkia hienoja folioteippejä, tiivistysteippejä, jne. No, eihän se niitä muistanut.

Kotoa löytyi tällaiset tavanomaisemmat tarvikkeet kuten tavallinen kirkas teippi ja maalarinteippi. Alunperin keksin idean käyttää laastaria, mutta sitten iski epävarmuus, tulkitaanko se teipiksi vai ei. laitoin sitten vielä noita muitakin teippejä, niin en joudu diskatuksi haasteessa. ;o) Halusin leiskasta rempseän, joten valitsin taustaksi Ikaalisten workshopissa tekemäni aihion.

Mulla on järkkärikamera, mutta olette varmaankin jo huomanneet etten osaa käyttää sitä. En ole ehtinyt perehtyä säätöihin yms. näiden neljän vuoden aikana, kun mulla on kamera ollut. Kaipaisin kommentteja blogin kuvitukseen liittyen, joten postaan kaksi versiota samasta, ensin kuva salamalla (oikeammat värit, mutta ikävä peilausvirhe):

Ja sitten ilman salamaa ikkunan luona iltavalossa:

Kumpi parempi? Äkkiseltään tulee mieleen että salama, mutta tarkemmalla katsomisella kolmiulotteisuus tulee alemmassa paremmin esiin (ks. teipit, erityisesti kirkasta teippiä ei meinaa edes huomata ylemmässä, samoin kukka). Pääsääntöisesti olen ottanut blogin kuvat alemmalla systeemillä, ongelma on, että niistä tulee aika hirveitä, jos päivänvaloa ei ole yhtään. Harvoin kuitenkaan ehdin ottaa kuvia päivällä, joten tämä valaistusasian kanssa tuskailu on jatkuvaa.

2 leiskaa viikonlopulta

2010-04-21T21:01:00.000+03:00

Lauantaina tuli tehtyä useampi leiska ja sunnuntaina vielä viimeistelyt. Tässä ensin hörhelöosastoa, jota aiemmin lupailin. Ei ihan luonnikkaasti tämä tyyli minulta synny kaikkien noiden poikaleiskojen jälkeen, mutta lopputulos on ihan ok. Laittelin tarkoituksella vinoon nuo elementit kuvan alla, mutta lopputulos luisui kuitenkin rauhallisempaan suuntaan, joten tämä jäi vähän puolivillaiseksi viritykseksi. Journaling piti kirjoittaa lapulle, koska alkuperäiseen, suoraan taustapaperiin leimattuun tuli kirjoitettua ensin liian isolla. Lyijykynällä hahmottelu ei kuulu mun journaling-menetelmään. Suoraan leimattu olisi toki ollut parempi.

Toisen leiskan aloitin blogitapaamisessa. Kuvan teksti kertoo mistä on kysymys. Olen skräpännyt paljon vauvakuvia kaikenlaisesta tärkeästä, mitä on halunnut kirjata muistiin. Kaikkiin kuviin ei liity aina niin isoa tarinaa, ja tajusin, että voihan senkin kirjoittaa kuvatekstiksi. Eli minä tykästyin ihan hirveästi tuohon paitaan, ja halusin sen johonkin leiskaan.

Vertailimme Dymo-laitteitamme, ja totesin, etten ole oikein päässyt sen makuun, vaikka tykkään siitä tosi paljon muiden leiskoissa. Tähän tuli laitettua sitten oikeen kunnolla. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin kaksi sydäntä oikeaan reunaan ylemmäs tasapainottamaan. Leiskoista jälkimmäinen on kyllä enemmän oman tuntuinen.

Skräppäyslauantai

2010-04-17T22:40:00.005+03:00

Leiska
Tämänpäiväisessä skräppäyssessiossa sain melkein kaksi leiskaa tehtyä, jatkoin vielä kotona, päivän saldo kokonaiset kolme valmista leiskaa! Yhden kyllä aloitin jo eilen, mutta kuitenkin. :o) Yhden ehdin kuvata päivänvalon viimeisinä hetkinä:

Aiheena siis se, kuinka vauvan ollessa puolivuotias oli yhtä tuskaa saada päivä kulumaan kotona (poika vaati saada olla sylissä kaiken aikaa), ja niimpä tuli pyörittyä aika paljon aikaa kuluttamassa ostoskeskuksen kahviloissa. Kroppa ei jaksanut kantaa vauvaa kokoajan, ja kahvilassa sai istua alas ja vauva viihtyi katsellen ihmisvilinää. Asettelu olisi ehkä elänyt tässä toiseen suuntaan, jos en olisi liimannut palasia sitä mukaa kun tein. Pienessä tilassa oli vaan pakko liimata, muuten palat olis hävinneet jonnekin. Mutta ihan jees. Kiitokset ihanaiselle Ciilille perhoslävistimen lainasta!

Organisoinnista
Tapaamisessa tuli puhetta skräppäystilojen organisoinnista, taitaa olla itse kullekin aina ajankohtainen asia. mainitsin Ikeasta saatavat kirjatuet, joita olen käyttänyt omien papereiden järjestelyyn. otin nyt kuvan yhtään kaunistelematta, eli paperit pursuilee miten sattuu, vaikka normaalisti ne on kyllä aika hyvin järjestyksessä. Mutta siis itse tykkään näistä kovasti.

Tuo alemmalta hyllyltä pilkistävä kaaos antaa kuvaa siitä, että organisointiprojekti ei vielä ole kovin pitkällä... ;o) Musteet on omassa laatikossaan, glitterit toisessa... en jaksa laittaa laatikoiden kansia kiinni, varsinkin musteita tulee käytettyä ihan koko ajan.

Paperit on organisoitu ryhmiin:

classic
shabby
vintage
retro
modern
joulu
kartonki
pikkulehtiöt
ym, ym.

Päädyin tällaiseen jakoon, koska näin löydän nopeiten samaan tyyliin ja värimaailmaan sopivia papereita. Tää on ollut joululomasta asti käytössä.Useimpien paprujen kohdalla raja on selkeä, mutta joskus paperi on geneerinen ja silloin järjestän sen fiiliksen mukaan. Vintage, retro ja modern näyttää olevan suosituimmat, joten laitan ensisijaisesti niihin. Jos paperin "kotilokerosta" ei löydy mätsäävää, laajennan naapurilokeroihin etsintää. Seurailen miten tämä toimii. Väreittäin järjestämisellä on puolensa, mutta toisaalta en viitsisi hajottaa iskemättömiä pakkeja.

Kumma juttu ja skräppäyshöpinää

2010-04-14T20:55:00.000+03:00

Inspis-LO

Inspis-haasteessa aiheena ihme ja kumma. Olin juuri räpsinyt kuvia pojun kummastelutilateesta, joten aiheen keksiminen tuli aika helpolla. Käytin myös twist-luonnosta. Tämmöinen tuli:

Ihan on mielestäni taas minun näköinen leiska, eli paljon tavaraa yhdessä sivussa. Tykkään tästä tietty (duh, siinähän on pöllöjä!), mutta alaotsikon alaotsikko vähän harmitti, kun ensimmäisen sanan kirjoitettuani tajusin, ettei mahdu yhdelle riville... Totesin, että jos olisin lähtenyt sitä jotenkin peittämään, niin olisi tullut vaan enemmän vahinkoa, joten piti niellä tappio. Hmm, ei kyllä tullut mieleen että lopun olisi voinut kirjoittaa pienemmällä, vaikka kaunolla. Nuo journaling-tekstit on muuten mulla ruvenneet lyhenemään, olen kai jo kirjoittanut kaiken olennaisen muistiin?? ;o)

Toinen kämmi leiskan teossa oli, että valitsin ensin huolella kaikki paperit (yleensä etenen yksi kerrallaan) ja sitten täräytin valokuvien taustan paperista, josta piti tulla iso otsikko. Kuvan takana taas piti olla noita pallukoissa olevia pliisumpia papereita, jotka ei olisi otsikossa toimineet.

Ja Tahvo-kissaa ei ole sen koommin näkynyt taaperokärryssä. ;oD

Tarvikeherkut ja skräppäystyyli

Minulla oli eilen pientä juhlan aihetta, ja hemmottelin itseäni tilaamalla tilpehööriä. Lisää Distress Inkiä ensinnäkin. Sitten Stickles-glitteriä - vieruskaveri lainasi sitä minulle Ikaalisissa, ja se oli todella hyvää laatua (siis täyttä glitteriä eikä vain sitä liimaa... mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hirveä jättilätäkkö glitterliimaa jossa killuu kaksi hilettä). Sitten muutaman lävistimen (lehti ja perhonen) sekä toivottavasti kunnollisen kulmanpyöristäjän.

Mutta kun juttua on ollut skräppäystyyleistä, niin mieleeni juolahti, että jonkin verran myös tarvikkeet vaikuttavat tyylin muodostumiseen? Tokihan sitä hankkii tarvikkeita sen mukaan, minkä kokee omaan tyyliin sopivaksi, mutta kyllä se oma tarvikerepertuaali toisaalta vaikuttaa. Vai olenko hakoteillä? Nyt kun olen tilannut em. tuotteita, niin muuttuukohan mun tyyli nyt aivan hörhelöiseksi shabbyksi? Kohta tämä blogi on pelkkää kukkaa, glitteriä ja pinkkiä mustetta... En ehkä osaa tehdä sen tyylistä, vaikka haluaisinkin. Olen ajatellut, että tyyli muotoutuu vähän aiheen mukaankin, ja mun tyyli on tällainen rempseä, pikkuherralle sopiva. Vertailkaapas muuten pojista ja tytöistä skräppääviä - kyllä se vaan vaikuttaa tyyliin.

Täytyy tunnustaa, että minulla on hirveä Slice-kuume. Olen yrittänyt (sitkeästi) vinkata, että se olisi passeli äitienpäivälahja... :o)

LO ja arvonta

2010-04-10T10:56:00.006+03:00

Scraproomin haasteessa piti leikata kuvioita irti paperista. Inspiroiduin kovasti ja mun sivusta tuli tällainen:
Scraproom's challenge was about cutting out patterns from patterned paper. I got really inspired and my LO turned out like this:

Eli Autumn Leavesin paperissa oli ihania kukkia, ja aloin rakentaa leiskaa niiden ympärille. Olen aiemmin maininnut, että puhdas valkoinen on mulle vaikea väri, joten ratkaisin ongelman käyttämällä Distress Inkiä reilusti. Kuva ei näistä hienouksia nyt niin hyvin toista, mutta pääsin leikkimään uusilla sävyillä: turkoosia, vihreää, kirsikan punaista...
I used a paper from Autumn Leaves and started designing the page around the lovely flower pattern. I find using pure white really challenging in my LOs, so I used a lot of Distress Inks and got to play with my new colors turquoise, olive green and cherry red.

{Arvonta - the lucky dip}

---Only in Finnish---
Ja sitten arvontaan, jota lupailin blogin ekassa viestissä. Arvontaproseduuri oli tällainen:

Ensin laitoin lapuille ne nimet, jotka olivat jättäneet kommentin annetun ajan puitteissa ekaan viestiin. Laitoin laput kulhoon, sekoitin ja nostin ykköspalkintoa varten yhden. Sitten toista hieman pienempää settiä varten laitoin kaikki blogissani kommentteja jättäneet nimimerkit mukaan ja nostin yhden. Arpominen oli niin hauskaa, että toki arvoin vielä kolmannen, jolle lähtee vielä pieni yllätys - tässä arvonnassa oli lappuja niin, että jokainen blogiin jätetty kommentti = arpa. Eli kommentointi kannattaa. ;o)

Tällaiset laput sitten nousivat purnukasta:

1. palkinto: Laura
2. palkinto: Johanna V
3. Palkinto: Omuli

Tässä kuvaa Lauralle lähtevästä ylläristä, saatan heittää tähän vielä jotain, 2. ja 3. palkinto ovat hieman karsitummat pikku yllärit. Eli mukana on vähän nauhaa, leimattuja kuvia ja journaling-aihioita, yms.

Onnea voittajille, ja jättäkää taas kommentteja, tulen niiiiin iloiseksi niistä! :o)