Kaikki hyvin.

Inspis-haasteen teemana oli skräpätä aiheesta "oikeilla raiteilla" tai kun kaikki on kohdallaan. Ensin ajattelin, että tämä haaste ei ole ollenkaan mun juttu... en sikäli ettenkö olisi elämääni tyytyväinen, mutta on niin monta projektia kesken, että tuntuisi teennäiseltä tehdä leiska - mutta muistan tämän haasteen kun projektit saadaan maaliin. Mutta eilen illalla älysin tämän tunteen koskettaneen muakin varsin syvältä, eli kun ei ensin voinut olla varma siitä, onko kaikki hyvin. Joten skräppäsin siitä varsin tärkeän leiskan.

Alemmassa kuvassa tuore isä katselee nukkuvaa vauvaa, toisaalta ihaillen ja ihastellen, toisaalta mielessä taka-alalla ajatus "hengittääkö se?". Meikäläinen vieressä (jeps, maha ei tosiaan katoa synnytyssalissa ja jalkojen turvotus vaan paheni) koittaa elpyä.

Twistasin kyllä, jos joku ei tunnistanut. Mulle twisteissä on vähän ongelmana se, että otsikolle ja journalingille on suht vähän yleensä tilaa, ja kuvillekin on usein vähemmän tilaa. Tässä jouduin muuttamaan mittasuhteita aika paljon, koska kuvat olivat isompia ja toinen vielä pystyyn rajattu, otsikko pidempi (mä en osaa keksiä yhden sanan otsikoita), ja tekstiä enemmän. Nytkin jouduin karsimaan tekstiä, että sain sen mahtumaan tuolle alueelle. Twisteissä on usein paljon tyhjää tilaa, ja siihen jouduin lisäämään koristelua, koska leiska olisi muuten ollut epätasapainossa. Joskus näen valmiin lopputuloksen jo aloittaessani, mutta tämän leiskan kanssa työskentely oli pala palalta hahmottuvaa, enkä tuota tasapainotusta osannut ennakoida. Laitoin koristeiksi lintuja, koska niitä oli luonnoksessakin, niin voi argumentoida että ne on luonnoksesta poimittu, vaikka vähän eri paikassa. Valitsin toteutustavaksi ääriviivojen ompelun, koska luonnoksessa tuossa oli tyhjää. Pilvet jäi käyttämättä aiemmasta Näin se käy-leiskasta, johon ne eivät mitoitusvirheen takia sopineet. "Palloja" sirottelin vähän hajalleen topisistaan, koska juuri niin kuin luonnoksessa ne olis menneet tuon vauvan päälle... Mulla ei ole piparkakkuleikkuria, joten käytin erilaisia kuviosaksia.

Johtoajatuksena mulla oli mätsätä papereita mahdollisimman vähän. Tykkään hirveästi ns. "anything goes" -tyylistä. Kaivelin silppulaatikkoa ja sekalaisia lehtiöitä. Mun "all in one" -tyyliin sopii myöskin pläntätä glitterliimaa sinne tänne, hehe. Leiska on tilataloudellinen, eli kaikki kohotarroilla olevat koristeet on keskilinjan vasemmalla puolelle. Näin leiskan kainaloon mahtuu 6x12" sivu. Käytän 1 mm paksuisia tarrapaloja, mutta niitä on joissain kukissa kaksi kerrosta. Paksummista tarrapaloista olen luopunut skräppäyksessä, käytän ne pois korttiaskarteluissa. 1 mm pala ei tee tietenkään yhtä näyttävää efektiä kuin 2 tai 3 mm pala, mutta sopii mulle.

Aiemmin oli juttua makuasioista, kartongin käyttämisestä ja sivujen tukevuudesta. Tuo taustana käyttämäni Crate Paperin papru oli napakkaa laatua, mutta piti silti laittaa kartongille se. Trimmasin sivua vähän ja valitsin kartongin värin valokuvan taustan mukaan. Kartonki tuo siis visuaalista ilmettä sivuun eikä "mene hukkaan" kuviopaperin takana piilossa. Mulla on tän tyylinen reunus sivuissa aika usein.

Tuleva *kurssini* (seuraa blogia... ;o) lisää infoa tulossa) on ohjannut mun skräppäystäni melko paljon tämän kevään, positiivisella tavalla. Mietin mitä asioita haluaisin kurssin osallistujille demonstroida, ja teen leiskan tai useitakin, joita voin käyttää myös esimerkkinä. Tässä mulla oli ajatus näyttää, että papereista, jotka eivät mätsää keskenään, saa ihan hienoja leiskoja (siis ainakin itse tykkään tästä leiskasta). Voi skräpätä luovasti ja hauskasti, vaikka ei omistaisi täydellisiä pakkeja viimeisimmistä ja trendikkäimmistä designer-papereista. Olen tehnyt useampia sivuja myös esimerkiksi vain saksia käyttäen, ajatuksena innostaa kurssilaisia uskomaan, että kaikkea kivaa voi tehdä, vaikka ei omistaisikaan diecut-leikkureita yms. Tai en käytä ostoaakkosia lainkaan, tai teen kaikki koristeet itse. Tai duudlailen ihan hirveesti. Kaikkea kivaa on luvassa... ;o)