lauantai 1. toukokuuta 2010

Skäppäysinventaario & pientä pintaremonttia

Näpytteli Puuhapetenvaimo klo 22.31
Toiminnot: 
Lapsukaisen 1-v. synttärit lähestyvät ja tästä sain kimmokkeen järjestää tähän mennessä tehdyt leiskat albumiin. Olisi kiva laittaa albumi esille synttäreille, tosin en ota siitä mitään paineita. Ja toinen vielä tärkeämpi seikka on, että en pysy kärryillä, mistä olen skräpännyt ja mistä en. Joten leiskat kronologiseen järjestykseen, jotta nään mitä puuttuu.

Siis miten niin puuttuu? No, esimerkiksi pojasta on otettu jokaisen kuukauden synttäripäivänä kuva tarkoituksella dokumentoida miten poju kasvaa. Kuukaudet 3, 5 ja 9 puuttuvat edelleen, kun olen tehnyt sivuja siinä järjestyksessä, kun on inspiraatiota pölähtänyt. Samoin on kivoja tilanteita ja juttuja, joista haluan tehdä sivun. On skräppäystä odottavia kuvia. Eli skräppäys ei etene kronologisessa järjestyksessä. Mutta kun pienen ihmisen kasvua seurataan, niin haluan kronologisessa järjestyksessä leiskat albumiin. Ja olisi kiva saada vanhat kuvat skräpättyä, niin voisi skräpätä enemmän tässä hetkessä.

Tässä oli aika urakka, sillä leiskoja oli kerääntynyt 44 ja puoli kappaletta, eli siis puolikas on 6x12-kokoa ja muut 12x12". Ja mikä pahempaa, ensimmäisissä tehdyissä leiskoissa oli teknisiä heikkouksia, joten ryhdyin sitten kerralla talkoisiin.


[Seuraa Skräppäyksen Teknistä Informaatiota]
Ensinnäkin, miksei kukaan kerro aloitteleville skräppääjille, että sivu kannattaa kasata aina kartonkipohjan päälle? Kartonkipohjia on nyt tullut myyntiin kotimaisiin ketjuliikkeisiinkin, mutta näin ei ollut aloittaessani skräppäystä. Kuviollista paperia on ollut tuutin täydeltä myynnissä, mutta nou kartonkia. Moni vähän skräpännyt on minultakin kysynyt, käytänkö kaksipuoleisten papereiden molemmat puolet... Siis vastaus on ei, ei, ei. Uskon siis että tämä ongelma on varsin laaja (kyllähän sitä aloittelijana ostaa sitä, mitä kylän askartelukauppa valikoimissaan tarjoaa, kun ei muusta tiedä), joten avaudun aiheesta tässä, niin ei tarvitse ihan kaikkien mennä takamus edellä mäntyyn. Siis jos joku tälle informaatiolle otollista maaperää oleva vaikka eksyisi tänne lukemaan. ;o)

Minusta skräppäyksessä ei ole mitään taiteellisia sääntöjä, mutta muutama häävi tekninen reunaehto on hyvä tietää. Eli nyt seuraa Skräppäys for dummies -osio. Sivu kasataan aina kartongin päälle. Kuviopaperi, edes se napakampi laatu, ei riitä kannattelemaan kuvien ja koristeiden kanssa sivua ryhdikkäänä - eikä näin ollen varsinkaan niin, että kuvia ja koristeita olisi vielä saman paperin kahta puolen. Kaksipuoleisen paperin idea on, että voi tehdä taitteita (esim. palkeenkielen) joista toinen puoli näkyy, tai käyttää osan (yes, se ihana paperi tosiaan silputaan) toista puolta ja osan toista. Tai sitten vain toinen puoli jää näkymättömiin.

Okei, jos olin käyttänyt taustaksi sellaista napakampaa skräppipaperia koko sivun, niin liimasin leiskan siihen valkoiseen suojapaperiin, jota albumin taskuissa on valmiiksi. Huolellisesti, niin ettei valkoista vilku reunoista oikealle puolelle. (Jos sivut on tehty kartongille, ei minusta noita suojapapereita tarvitse leiskojen välissä.) Mikäli kysymyksessä oli se ohuempi tavara, niin ehdottomasti kartongille. Jos on epävarma, niin kartongille. Ja siis laitan sivut taskuihin molemmin puolin taskua, siis kaksi yhteen taskuun.

Toinen horror-seikka. Siis kotimaan kirjakaupoissa myytävät skräppipaperit eivät tosiaankaan ole 12x12" kokoa vaan jotain sinne päin. Niimpä varasin paperileikkurin viereen ja tarkistin jokaisen sivun koon. Trimmasin ne neliöiksi ja liimasin sopivan väriselle Bazzill-kartongille.

Tämä antoi tilaisuuden hieman tuunata alkuvaiheen leiskoja, joissa oma tyyli ja taito ei vielä ollut oikein kehittynyt kun vasta tutustui tekniikoihin. Esimerkiksi tuossa ylemmässä kuvassa näkyy vaalenasinisävyinen leiska, joka oli aika laimea. olin siihen yrittänyt saada potkua yhdistämällä kirkkaanpunaisia softistarroja, mutta niille ei ollut kaveria sivussa. Trimmasin sivua reunoista ja valitsin punaisen kartongin taustaksi, ja johan toimii.


Periaatteessa en rupea tekemään uudelleen sellaisia leiskoja, joissa näkyy aloittelijan haparointi, koska minusta kehitys saa leiskoissa näkyä. Mutta päätin, että pieni tuunaus on ok. Esimerkiksi tuosta lammasleiskasta aiemmin tuli sen verran kuittailua, että fiksasin siihen vähän ricrac-nauhaa (kuva yllä).

Kun leiskoja näin paljon tuli pyöriteltyä näpeissä, niin kiinnitin huomiota niiden tukevuuteen. Eli liimalla (Tiimarin, näkyy ylemmässä kuvassa) kasatuissa on paljon ryhdikkäämpi rakenne kuin liimarollerilla (StickIt permanent, näkyy yläkuvassa) tai 2-puoleisella teipillä (Scotch) kasatuissa. Liiman haittapuolena on se, että se voi jäädä pieneksi kohoumaksi isompien pursakkeiden kohdalla, mikä on ikävää sen ohuemman paperin kanssa. Paksumman paperin kanssa ei ole ongelmaa. Samoin uutukainen liima toimii loistavasti, tuota paakkuongelmaa on tullut vastaan nyt, kun tuubi alkaa olla loppupuolella ja liiman koostumus on ehkä jotenkin jämäköitynyt. (Puikossa oleva liima on minusta huonoin vaihtoehto.) Seuraan tilannetta, näkyykö liimakohoumat enää kuivuttuaan... tykkään tuosta tukevammasta rakenteesta enemmän, ei ala liput ja laput repsottaa, kun kääntelee albumisivuja.

Pari iltaa tässä meni, mutta oli vaivan väärti. Nyt on intoa tehdä puuttuvia palasia...

9 ilahduttavaa viestiä:

baula kirjoitti...

Hmm, mulla ei kyllä ole albumissa ollut mitään ongelmaa ohuemmille papereille tehtyjen leiskojen kanssa. Eli olen toista mieltä tuosta kartongille tekemisestä. :) Olen kylläkin niin visukinttu, etten ikinä raaskis värillistä kartonkia liimata paperin taustalle, ilman että se näkyy sieltä. Ja jos reunat haluan eri värillä niin leikkaan silloinkin kartongista keskustan pois. :D

Laura kirjoitti...

hih! ei minullakaan.. minulla on tosi paljon leiskoja joissa on ihan vain paperi pohjana :). Minä aloin käyttämään kartonkeja oikeastaan vasta kun aloin tilaamaan pakkeja!
Ainiin, niistä 12x12 kartongeista.. ja papereista. Se koko riippuu yleensä siitä että missä se on tehty eli ne on joko sen 12x12 tai sitten 30x30cm eli niissä on sellainen puolen sentin ero.
voi että minä inhoan sivujen laittamista albumeihin. yäääääääk! Ei ihmekään että on aina sitten iso kasa leiskoja hyllyn reunalla odottamassa :).

Ranu kirjoitti...

Ihailtavaa järjestelmällisyyttä!
Moinen ei ikinä minulta onnistuisi, eikä kukaan muu löydä sitä järjestystä missä leiskat on tehty. Ainoa sivun päivämääräkin viittaa aina itse kuvaan.
Itse käytän taustapahveistakin molemmat puolet, eikä sitä millään viitsi tehdä peräkkäin samalle pohjalle, varsin tylsistyttävää. Niin että ne menee iloisesti sekamelskassa, järjestys mikä lie =)
Olen jonkin verran laittanut sivuun sellaisia kuvia (muita samalla järjestänyt tavalliseen albumiin) joista haluan leiskan tehdä. Tästä tavasta on kuitenkin pakko luopua.. Minulla se aiheuttaa hirvittävää painostusta takaraivoon (karsea kasa tuolla jo, pakko tehdä apinan raivolla monta putkeen). Ja on käynyt juurikin tuota, että olis kiva tehdä enemmän niitä tässä hetkessä. Nyt kaikki kuvat meneekin tavalliseen albumiin, sieltä voi sitten aina kaivella eikä se yksi tyhjä välissä minua haittaa, onhan kuva vielä olemassa.

Yhden alkuajan kuvan olen repinyt irti ja tehnyt uusiksi, toisissa saa muutos näkyä..

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Siis minäkin älysin tuon kartonkijutun kun aloin tilaamaan pakkeja. Toki jokainen saa tehdä sivunsa ihan miten haluaa, vaikka silkkipaperille. Ei ole olemassa mitään skräppäyspoliisia. ;o) Kuitenkin jos multa kysytään, niin suosittelen tekemään kartongille ja todellakin yhden puolen sivua.

Kyllä sen värillisen kartongin laittaminen kuviopaperin takapuolelle tuntuu alkuun vähän haaskaukselta, mutta jätän usein vähän kartonkia näkyviin kehyksiksi parista millistä puoleen senttiin (tyylikysymys, voisihan jättää enemmänkin). Mutta kun värillinen kartonki maksaa ihan yhtä paljon kuin 'väritönkin' niin käytän niitä ihan surutta. Irtona ostetut Bazzillit ovat toki kalliimpia, mutta esim. Glitter Pot myy Core'dinations lehtiöitä edullisesti, ja monesta muustakin kaupasta saa edullisia paketteja.

Minulla saattaa mennä montakin iltaa yhden leiskan kanssa, ja kun mietin sitä aikaa minkä olen siihen käyttänyt, niin 50 senttiä kartonkiin tuntuu aika pieneltä satsaukselta, kun ajattelee lopputulosta.

Baulan sivuissa on usein klusteri sivun alakolmanneslinjassa. Tällöin pärjää varmaan ohuemmallakin rakenteella. Mutta laitappas isot valokuvat sivun ulompaan yläkulmaan tuplakehystyksellä, ja reilusti koristeita mukaan, niin alkaa tulla ongelmia.

Tuosta pihistelystä; kyllä minäkin saatan leikata kuvien alta paperia pois, jos on kysymyksessä jokin ihana paperi jota on vain se yksi arkki, tai haluan vaikka saman leiskan johonkin yksityiskohtaan käyttää paperin toista puolta. Mutta siellä on silloin se kartonki taustalla.

Kerrottakoon nyt vielä semmoinen juttu, että laitan usein teippiä haaraniittien ja sirkkojen päälle taustapuolelle, sillä kun huolimattomasti pinoan leiskoja päällekkäin, niin metalliosat naarmuttavat valokuvia toisissa sivuissa.

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Mukavaa että inspiroiduit. ;))
Mulla kanssa iso kasa valokuvia odottamassa skräppäystä! ;D Aikaa vaan ei juuri nyt ole skräppäilyille pahemmin... :)

xing kirjoitti...

Hauska miten kaikilla vastanneilla on ihan oma tyyli. Minullakin on paljon sellaisia sivuja, joissa taustapaperi on kuviopaperi (myös sellainen ohuempi, Jenni Bowlin-paksuinen), enkä ole huomannut siinä mitään ongelmaa. Aika usein sivuissani taustapaperi on itse asiassa usean silpun yhdistelmä eikä kokonainen paperi, ja sekin on mielestäni ihan yhtä toimiva. Ehkä haluat sivusta jotenkin jämäkämmän tai voisiko myös muovitaskuissa olla eroa? Oli miten oli, ihan parasta on kun tajuaa, mikä itsellä toimii ja tekee sen mukaisesti <3

Oli kiva lukea vanhojen sivujen muokkaamisesta, minunkin pitäisi tehdä välillä samaa, ajattelin asiaa viimeksi tänään.

sannika kirjoitti...

Teen sivut yleensä kartongille, joskus kuviopaperille, ja olen ollut jämäkkyyteen ihan tyytyväinen. Olisiko minullakin sitten kepeämpiä toteutuksia? Aloitin harrastuksen aikanaan ostamalla yhden Doodlebugin pakin, jossa oli muutama kartonki, muutama kuviopaperi, nauhaa, kirjaimia ja jotain muita koristeita, joten sain siitä heti käsityksen perustarvikkeista. Aika säkää muuten!

Märkää liimaa en käytä ollenkaan. Testasin liimoja joskus happokynällä ja sain märistä liimoista tulokseksi hapokkaan, siksi en ole kovin yrittänytkään. Oletko testannut Tiimarin liimaa? (Annoin siis liiman kuivua ennen kuin testasin, vaikka märistä liimoista puhunkin :-) Minialbumeita tehdessä taas kuluu puikkoliimaa puikkotolkulla.

Mutta teippailen takaosista teräviä juttuja piiloon, sen teemme samalla lailla :-) Ja laitan sivut albumiin kronologisesti, vaikka teen sivuja satunnaisessa järjestyksessä.

Muuten, onko blogisi Blogilistalla? Olisin tilannut sen mutta en löytänyt... http://www.blogilista.fi/blogi/lisaa

Puuhapetenvaimo kirjoitti...

Kiitos kommenteista, ja lisää sekaan mahtuu yhä.

Sannika: en ole listannut blogia, mutta eikö blogin tilaaminen onnistu tuosta linkkilistojen alapuolelle laittamastani napista? En ole mikään guru näiden blogien suhteen. ;o)

Olen heti aluksi testannut Tiimarin liiman kuivuneena ja oli hapotonta. Tämä on siis sellaista erikeepertyyppistä valkoista, joka kuivuu kirkkaaksi.

Papirloftet tosiaan myy tuota WRMK albumia, mutta hinta on aika kova sielläkin. Mutta tutkailen vielä mahdollisuuksia, luin verkosta käyttäjien arvioita WRMK albumista, ja vakuutuin lopullisesti. <3

sannika kirjoitti...

Blogilistalta voi tilata vain niitä blogeja jotka sinne on lisätty. Itse luen suomalaisia blogeja sen kautta, koska avaan blogit sieltä suoraan ja on helpompi kommentoida. Google readerin kautta luen ulkomaiset, joita harvemmin tulee kommentoitua. Blogilistaa kyllä käyttää jotkut muutkin, joillain blogeilla on tosi paljon lukijoita sitä kautta.

Lähetä kommentti

Lähetä terveisiä Puuhapetenvaimolle! :o)

 

{äidin oma hetki} Template by Ipietoon Blogger Template | Gadget Review